Maidontuotanto on saanut osansa maatalouden syyllistämisessä. Välillä on tosi raskasta lukea raflaavia otsikoita, pitäisi ymmärtää jättääkin väliin, ettei pilaisi päiväänsä. Yhtä kansanryhmää on syyllistetty aivan kohtuuttomasti, kun toisaalta nämä kadunvaltaajat ovat suunnilleen jumalasta seuraavia. Autoilu kallistuu sitä tahtia, että alkaa olla huoli työntekijöistä. Kenen kannattaa ajaa 50 km töihin? Kyllä mielestäni presidentin tehtäviin kuuluu puuttua tällaiseen vastakkainasetteluun, jos hallituksesta ei siihen ole. Kekkonen olisi jo puuttunut, toki aikakin oli eri.

Pitää kuitenkin muistaa, että ratkaisun avaimet ovat ainoastaan suurimmalla syntipukilla eli maataloudella!

Viime aikoina on kuulunut positiivisiakin signaaleja. Tutkimustietoa alkaa olla tulon päällä niin nurmien hiilensitomisesta kuin turvemaiden ehkä turhastakin leimaamisesta. Voikin kysyä mikä muu toimiala tekee näin paljon ilmastoasioitten eteen? Toivottavasti tästä on tulemana päästöoikeuksien myyminen, joka on osana viljelijän tulovirtaa. Ihan mielelläni minä vihervassareille päästöoikeuksia myisin, en kyllä halvalla! Kuten tästäkin kirjoituksesta huomaa, vastakkain asettelu on jättänyt jälkensä myös minuun…

Kustannusten nousu on aivan uskomatonta ja nopeaa. Kuka olisi arvannutkaan millaisena vuosi 2021 jää historiaan. Onneksi keskustelut ja edunvalvonta on oikeilla jäljillä, nyt pitää saada markkinoilta hintaa. Kriisituet olisivat vain signaali kaupalle, että ei hätää, sama meininki saa jatkua.

Karhisen maatalouden kannattavuusraportista nousi kaksi asiaa selkeästi. Kaupan lisäksi myös osuuskuntien hallintohenkilöt saivat moitteita. Osuuskunnasta riippumatta on ollut huomattavissa trendi, että annetaan maidon lisäarvotuotteita ihan vaan perustuotteiden hinnalla. Tämä yhtenä esimerkkinä, liikaa mennään pelkällä tunteella. Raha on otettava mistä se on saatavissa. Voikin kysyä, että millaista omistajaohjausta tällainen on? Nyt olisi hyvä aika näitä asioita korjata, vaatikaa kukin omien osuuskuntienne hallintomiehiltä ryhtiliikettä.

Vuonna 2007 kustannukset nousivat myös nopeasti, silloin korjausliike tuottajahintoihin löytyi yllättävänkin äkkiä, uskotaan ja toivotaan että näin käy nytkin. Ainakin vaikuttaa, että tahtotilaa löytyy.

Jälleennäkemisen riemua oli todellakin huomattavissa 13.10. Maitoyrittäjien luennolla ja illallisella. Maidontuottajien henkinen paineensietokyky on ollut todellakin koetuksella. Tällainen tapaaminen on mitä parhainta vertaistukea, sen merkityksen oli jo miltei unohtanut tässä koronakurjimuksessa.

Miten hienoa olikaan jälleen kerran huomata, että Maitoyrittäjien tilaisuuksissa ei näy minkä meijerin lippu kullakin on salossaan. Hyvässä hengessä vaihdettiin kuulumisia ja kokemuksia ihan pikkutunneille asti. Maitoyrittäjien uusien tilakylttien teksti ”Voimaa verkostosta” on totisinta totta, sen verran hyvät fiilikset oli taas ajella kotiin viettämään lehmällisen arkea.

Kirjoittaja Timo Viinamäki on maitoyrittäjä Jalasjärveltä ja Maitoyrittäjät ry:n hallituksen jäsen.