Eletään vuotta 2007 ja meillä aloitetaan seuraavana keväänä rakentamaan uutta navettaa. Eläinten hankinta laajennusta varten oli varsin erilaista silloin kuin se on nyt. Ei voinut etsiä Facebookista hiehoja, vaan paras keino oli selata viikonlopun Savon Sanomista läpi Savolaisten markkinat -palsta, ja etsiä sieltä eläinten myynti-ilmoitukset. Tarvittavien hiehojen löytyminen tuntui aika tikkuiselta, joten hommaan valjastettiin jopa minun kerrostalossa asuva äiti, hänen tehtävä oli tutkia aina viikonlopun Iisalmen Sanomat myytävien hiehojen varalta.

Sitten eräänä lauantaina äiti soittaa, että on kuulemma kauheen kalliita hiehoja myynnissä sanomalehdessä, tiine holstein-hieho maksaa 700 euroa! Mehän samantien sanottiin, että nyt nopeasti ilmoituksesta se numero ja näkemättä ostettiin ilmoituksen eläin. Kun menimme hakemaan ostostamme, niin vastassa meitä oli todella upea, lähes kokonaan valkoinen hieho nimeltään Valssi. Valssin isä oli Ligö ja se oli tiine Juruksesta. Valssi poiki meillä ja syntyi lehmävasikka nimeltä Askel. Askel oli hauska tyyppi, se opetteli varastamaan meidän tytön pipon, kun tyttö istui lypsyaseman portailla ja ryökäle juoksi vielä karkuun pipo suussa.

Valssin ja Askeleen ajasta on kulunut yli kymmenen vuotta, ja minä edelleen muistan tuon kaiken. Sitten taas samaan aikaan on varmasti ollut paljon lehmiä, joista ei tällä hetkellä ole enää mitään muistikuvaa. Aloin pohtimaan, että onko näillä lehmillä, joita en siis muista ollut sen kurjempaa, kuin Valssilla ja Askeleella, jotka edelleen muistan noin tarkasti. Vastaus nyt on aika yksinkertainen, kaikilla on ollut täsmälleen sama hoito ja olosuhteet, joten kaikilla on ollut ihan yhtä hyvä elämä. Ei sillä ole väliä muistanko minä kaikki yhtä hyvin nyt kymmenen vuoden päästä. Toiset lehmät ovat vaan The Lehmiä, ja ne muistaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Nautahan on todella hauska ja ”perinteitä” noudattava eläinlaji. Se rakastaa rutiineja, nukkuu vähän, lepää paljon ja tykkää hengata ja syödä frendien kaa. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että aina kun naudan jalat kastuu, niin se nostaa hännän ylös? Mikähän juttu sekin on, hauskan näköistä se ainakin on. Osa noista jutuista (ei ehkä kuitenkaan hännän nosto) pätee myös ihmiseen, mutta muutenpa lehmää ja ihmistä ei kauheasti kannata verrata käyttäytymistarpeiden ja elinolosuhteiden suhteen. Vaatimukset ovat nimittäin aika erilaiset.

Kun tehdään päätöksiä nautojen hoidosta tai olosuhteista, niin pitäisi miettiä tehdäänkö päätöksiä eläimen vai ihmisen hyvinvointikriteerien mukaan. Ei inhimillistetä lehmää, koska kyseessä on kuitenkin täysin erilaisia tarpeita omaava laji. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myötää, että jotkin ihmis-jutut on lehmillä aika kivoja, nimittäin nimien antaminen. Voin täysin myöntää, että edelleen ja aika monta lehmää myöhemmin, vasikoiden nimeäminen on yksi ihanimmista hommista!  Valssin ja Askeleen sukukin jatkuu, tällä hetkellä navetasta löytyy Koivurannan Lambada ja Koivurannan Baletti.

Kirjoittaja Hanna Mähönen on maitoyrittäjä ja perheenäiti Maaningalta, ja Maitoyrittäjät ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.