Hyvät Maitoyrittäjät,

Tervehdys Euroopan parlamentista!

Viimeisen vuoden aikana ruuantuotantoa ja maataloutta koskevissa päätöksissä on otettu isoja askelia. Vihdoin juhannuksena, 3,5 vuoden neuvottelujen jälkeen, lainsäätäjien kesken löytyi sopu yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädännöstä, jonka maatalousvaliokunta on jo yksimielisesti hyväksynyt ja joka pian tulee täysistunnon äänestettäväksi. Uusi CAP huomioi pohjoisen maatalouden erityispiirteet ja ottaa realistisen mutta edistyksellisen harppauksen eteenpäin ilmasto- ja ympäristöasioissa.

CAP:in päätökset ja keskustelut ovat siirtyneet Brysselistä kotimaahan. Kaiken ytimessä on oltava kannattava ruoantuotanto.  Syyskuun puolessa välissä päättynyt lausuntokierros maa- ja metsätalousministeriön toimesta kirvoitti yli 300 lausuntoa alustavaan suunnitelmaan, joka tutkitusti vähentää päästöjä 1 megatonnin verran.  Hallituksella tulee olemaan kiireinen syksy, jotta Suomen CAP-suunnitelma saadaan ajoissa komissiolle hyväksyntään joulukuussa. Tätä seuraa tiukat neuvottelut EU-komission kanssa Suomen suunnitelman sisällöstä, kunnes uusi ohjelmakausi alkaa tammikuussa 2023.

EU-pöydissä Pellolta pöytään –strategian aloitteiden käsittely on alkamassa. Parlamentti äänesti kannastaan tätä koko elintarvikeketjua koskevaan strategiaan lokakuun lopussa. Parlamentti linjaa Euroopan maatalouden muutoksesta suomalaisempaan suuntaan eli kohti alhaisempaa torjunta-aineiden käyttöä ja parempaa eläinten hyvinvointia. Kuumaksi perunaksi nousi komission tutkimuskeskuksen selvitys, jossa todettiin strategian tavoitteiden heikentävän ruuantuotannon toimintaedellytyksiä.  Tätä tutkimustulosta komissio pyrki piilottelemaan. Vaadimmekin parlamentissa seikkaperäistä vaikutusarviota jokaisesta tulevasta lakialoitteesta ja vaadimme, että ruoantuotannon kilpailukyky säilyy Euroopan joka kolkassa.

Tulevien lakialoitteiden on kohdistuttava koko elintarvikeketjuun eikä vain viljelijöihin. Näin voidaan paremmin vastata ruokahävikin haasteeseen, tehostaa kuljetuksia, vähentää pakkausmateriaalien jätettä ja ennen kaikkea edistää kuluttajatietoisuutta pakkausmerkinnöin. Elintarvikemarkkinat ovat erittäin hauraat, varsinkin alkutuotannon osalta, sillä kannattavuus on jo nyt kriittisessä tilanteessa.  On mahdotonta vaatia viljelijöitä tekemään vieläkin enemmän, jos tili on pakkasella. Tehdyt investoinnit raaka-aineen arvonnousuun pitää näkyä myös markkinoilta saatavassa hinnassa. Ruuantuotannon on oltava edelleenkin maatalouspolitiikan ytimessä jo huoltovarmuudenkin näkökulmasta.

Aloitteiden vaikutusta markkinoihin on viisasta tarkastella kriittisesti. Esimerkiksi maidon tuottajahinta on ollut hienoisessa nousussa ympäri Eurooppaa kevään ja kesän aikana, mutta Suomessa se on laskenut. Maailmanlaajuisesti merkittävä ostajamaa Kiina on palannut koronan jälkeen markkinoille, mikä näkyy kysynnän nousuna. Maidon hinnan laskun ja lisääntyvien ympäristöpainotusten lisäksi ahdinkoa aiheuttaa alkutuotantoon energian, lannoitteiden ja tuotantopanosten raju hinnannousu, joihin viljelijä harvoin pystyy ennakoimaan tai muuten reagoimaan. Rehuviljaakin saatiin tänä syksynä niukasti. Tuottajan asemaa ruokaketjussa on vahvistettava, jotta edes jonkinlaisen puskurin rakentaminen olisi mahdollista. Hallitsemattomaan panosten hinnan nousuun on puututtava ja EU:n tulisi tehdä toimia, joissa epäreiluja kauppatapoja suitsittaisiin aiempaa  direktiiviä vahvistamalla.

Yhteisellä maatalouspolitiikalla sekä Pellolta pöytään –strategialla on paljon tarjottavaa eurooppalaiselle maataloudelle, myös kriisin kestävyyden näkökulmasta. Tärkeintä on löytää tasapaino taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden välillä ja pitää huoli kannattavasta ruoantuotannosta.