Päivi ja Jussi Kämäräinen: Käytännön keinot hiilijalanjäljen hallintaan

Päivi ja Jussi Kämäräinen: Käytännön keinot hiilijalanjäljen hallintaan

Viime vuosina maidon ja lihantuotannon olemassaolon oikeutusta on alettu haastamaan entistä enemmän. Kuluttajien ympäristötietoisuus on kasvanut heille jopa “ilmastopaniikiksi” asti ja täten lisännyt heidän tarvettaan pienentää elämisensä hiilijalanjälkeä. Maidontuottajina mekin joudumme vastaamaan tähän haasteeseen kilpailussa, missä kuluttaja valitsee ruokaa ja juomaa omaan ruokapöytäänsä. Myös maitotuotteiden laskeva kysyntä entisestään lisää tarvetta erottua ulkomaisista kilpailevista tuotteista.

Oma kiinnostus kehittää nurmenviljelyä alkoi jo kymmenkunta vuotta sitten. Hyvälaatuinen ja mahdollisemman korkea nurmen hehtaarisato on perusta hyvälle taloudelliselle lopputulokselle. Vuonna -19 osallistuimme Valion ja Yaran kolmivuotiseen Carbo-pilottihankkeeseen yhdessä 50 muun tilan kanssa. Projekti on antanut sysäyksen oman tilan hiilijalanjäljen selvittämiseen ja löytämään keinoja sen alentamiseksi.

Teimme laskelman Valion kehittämällä carbolaskurilla ja saimme viime vuonna tuottamamme raakamaidon hiilijalanjäljen luvuksi1.04 kgCO2e/kgEKM ja arvosanaksi HYVÄ. Tutustu täältä raportin tuloksiin: Heikkilan tilan CARBO-raportti-2020

Maailmanlaajuiseen raakamaidon hiilijalanjälkeen verrattuna, joka FAO:n mukaan on 2,5 kgCO2e/kgEKM, olemme tulokseemme tyytyväisiä. Tästä on hyvä jatkaa kohti hiilineutraalia maitoketjua, päästöjä vähentäen, ei kompensoiden. Teemme laskelman vuosittain uudestaan, jotta pääsemme näkemään onnistumisemme hiilijalanjäljen alentamisen eteen tehdyissä toimenpiteissä omalla tilallamme.

No mitä nämä toimenpiteet sitten ovat? Tilatasolla helpoiten hiilijalanjälkeä alennetaan nostamalla nurmen satotasoa ja parantamalla lehmien keskituotosta, kestävyyttä sekä terveyttä. Nämä toimet parantavat samalla myös yrityksen kannattavuutta, joka on siis selkeä win-win tilanne.

Peltoviljelyssä tilallamme panostetaan nurmien perustamiseen. Peltojen peruskunnosta pidetään huolta kalkitsemalla ja hoitamalla niiden vesitaloudet kuntoon. Nurmen perustamisvaiheessa huolehditaan siitä, että saadaan täystiheä ja aukoton kasvusto. Nurmensiemen kylvetään hajakylvönä, jolla on mahdollista saavuttaa sataprosenttinen satopotentiaali. Nurmisiemenseoksissa on maalajin mukaan vaihtelevasti useampaa timotei-lajiketta, nurminataa sekä syväjuurisia nurmikasvilajikkeita esim. ruokonataa, sinimailasta sekä kohtuullisessa määrin apilaa.

Lannoitus perustuu pelloista otettuihin viljavuustutkimuksiin sekä nurmesta kasvukaudella tehdyillä Megalab-ravinnemäärityksiin. Viime kesänä kokeiltiin muutamalla peltolohkolla myös satokarttoihin perustuvaa täsmälannoitusta. Karjanlannan käyttöä optimoidaan myös niin, että lannoitus saadaan mahdollisemman tasapainoiseksi huomioiden nurmen kasvurytmi. Keväällä nurmen kasvurytmi on niin nopeaa, ettei karjanlannan ravinteet ehdi siihen mukaan. Tämän vuoksi on luovuttu karjanlannan käytöstä ensimmäiselle nurmisadolle. Keväisin, kun maa on vielä viileää,  varmistetaan kasvustolle riittävä fosforin saanti turvaamaan juuriston kehitystä. Tämä parantaa nurmen kuivuuden kestokykyä ja edesauttaa mahdollisemman korkean sadon saamisen kasvukaudella.

Säilörehunurmi niitetään nykyisin kaksi senttimetriä korkeampaan sänkeen kuin aiemmin eli n. 10 – 12 cm. Näin varmistetaan nurmen nopea kasvuunlähtö suuremman yhteyttävän lehtipinta-alan voimin. Sänki lannoitetaan rakeisella lannoitteella mahdollisemman nopeasti rehunkorjuun jälkeen, jotta nurmen kasvuunlähtö käynnistyy tehokkaasti. Lietteen levitystä multaimella kiirehditään myös.

Viljelyalastamme on n. 6 % turvepeltoja, joiden nurmikiertoa (1 + 4) pyritään jatkamaan täydennyskylvöillä. Tämän lisäksi tutkitaan uusia vaihtoehtoja kyntämisen sijaan uudistaa turvepeltojen nurmia kevyempää muokkausta käyttäen.

Karjan tuotosta on saatu nostettua jalostustyöllä ja lypsyrodun vaihtuessa ayrshirestä holsteiniksi. Lisäksi säilörehun silpun pituuden lyhentyminen noukinvaunu-rehusta ajosilppuri-rehuun on lisännyt lehmien kuiva-aineen syöntiä ja siten maitotuotosta.

Tulevaisuudessa aurinkosähkö ja biokaasun tuottaminen oman sähkön ja lämmön tarpeisiin sekä mahdollisesti työkoneiden polttoaineeksi on seuraava askel kohti hiilineutraalia maidontuotantoa. Tilallemme tehdyn laskelman perusteella biokaasuinvestointi ei ole vielä ajankohtainen, sillä mielestämme 10 vuoden takaisinmaksuaika on liian pitkä.

Kannustamme ja haastamme muut maitotilayritykset selvittämään oman raakamaidon hiilijalanjälkensä ja tekemään arkisissa töissä ratkaisuja, jotka johtavat hiilineutraalimpaan maidontuotantoon ja usein samalla parempaan taloudellisen lopputulokseen. Näin voimme osoittaa kuluttajille ja päättäjille kotimaisten maitotuotteiden olevan puhtaita, turvallisia ja ilmastovastuullisesti tuotettuja.

Kirjoittajat Päivi ja Jussi Kämäräinen ovat carboilevia maitoyrittäjiä Heikkilän tilalta Rantasalmelta. Päivi on Maitoyrittäjät ry:n hallituksen jäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.