Kirjailija Mark Twain sanoi aikanaan kuolemattoman lauseen: ”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.” Näin voisi todeta myös maidontuotannosta ja maidontuotannon tulevaisuudesta, vaikka monella taholla uskotaan (=toivotaan) näin tapahtuvan.

Maailman mittakaavassa on menossa useita merkittäviä maidon kulutukseen vaikuttavia trendejä: väestömäärä kasvaa edelleen, elintaso on nousussa ja elintason nousun johdosta proteiinin kulutus henkilöä kohden lisääntyy, maitotuotteiden osuus proteiinin saannista on kasvussa. Tämä tarkoittaa sitä, että maailma todellakin kaipaa lisää maitoa.

Suomalaisessa ja länsimaisessa kuplassa emme tätä muutosta havaitse, ainakaan julkisessa keskustelussa. Kasvipohjaiset juomat, kasviproteiinit ja lihan kulutukseen kohdistuva kritiikki hallitsee keskustelua. Osin aivan aiheesta. Kasvipohjaisten tuotteiden kulutus on kasvussa, ja lihan käyttömääriä voisimme itse kukin maltillistaa. Suomi on kuitenkin edelleen maito- ja lihamaa. Vaikka näiden tuoteryhmien kulutushuippu on nähty, käytämme edelleen maitotuotteita eri muodoissaan yli kilon joka päivä.

Kulutuksen kasvun painopiste on kehittyvissä maissa. Kiina on pitkään ollut kulutuksen kasvun veturi. Jatkossa Kiinan osuus tulee väistämättä vähenemään. Intia on jo tänä vuonna mennyt väestömäärässä Kiinan ohi, ja väestön kehityskäyrät menevä eri suuntiin Kiinassa ja Intiassa. Väestömäärältään nopeasti kasvavat Afrikan maat ovat jatkossa merkittäviä tekijöitä maidon kulutuksen kasvussa. Kehittyvissä maissa oma maidontuotanto on vähäistä. Intia on asettanut oman tuotannon kasvulle haastavia tavoitteita, mutta harva uskoo niiden toteutuvan.

Maitotuotteiden maailmankauppaa hallitsevat EU:n lisäksi Uusi-Seelanti ja USA. Nämä maat vastaavat 75 %:sta maailmankaupasta. USA:n osuus on kasvussa. Viime vuonna tapahtunut hintojen nopea nousu sai tuotannon pieneen kasvuun myös Euroopassa. Tulevaisuudessa on kuitenkin todennäköistä, että tuotanto ei tule merkittävästi kasvamaan. Ympäristöasioiden suuri painoarvo näkyy jo epävarmuutena etenkin Hollannissa, että Tanskassa. EU:n ilmastopolitiikka saattaa vaikuttaa meilläkin maidontuotantoon. Esimerkkinä metsäkatoasetu ja sen tulkinta. Toki se ei kokonaistuotantoon merkittävästi meillä vaikuta, mutta luo epävarmuuden ilmapiiriä koko toimialalle ja laittaa miettimään, että mitähän seuraavaksi. Itse toivon, että seuraava hallitus kykenisi maalaisjärkeistämään toimenpiteitä ja aikatauluja. Toimenpiteitä toki tulee tehdä, mutta myös talous tulee kulkea ympäristöasioiden rinnalla. Emme voi pelastaa koko maailmaa, mutta oman maamme talouden voimme tuhota.

Suomessa maito- ja lihafirmat ovat kiitettävästi ottaneet johtajuutta ympäristöasioiden ja hiilineutraalisuuden toteuttamisessa. Tällä asialla on varmasti merkittävä vaikutus yleiseen asennoitumiseen näitä toimialoja kohtaan. Yrittäjän näkökulmasta ollaan hyvin aiemmista poikkeavien vaatimusten edessä. Hiilijalanjälki, vastuullisuuden osoittaminen rahoittajille, luonnon monimuotoisuuden edistäminen jne. Miten näistä selvitään ja miten pystymme tuottamaan maitoa sellaisella kustannustasolla, että olemme globaalisti kilpailukykyisiä. Miten pystymme toimimaan, kun tuottajahintojen syklisyys tulee lisääntymään. Näihin ei löydy yhtä ja yksiselitteistä vastausta. Maitoyrittäjien kautta löytyy osin vastauksia ja apua pohdintoihin. Verkostoitumalla, toisilta oppimalla ja hyviä ja huonoja kokemuksia jakamalla menemme eteenpäin. Tähän vielä toista usein lainaamani Tuntemattoman sotilaan lauseen: ”Tuleen ei saa jäädä makaamaan.”

Kirjoittaja Reima Luomala on yritysvalmentaja ja Maitoyrittäjät ry:n hallituksen asiantuntijajäsen