Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Näin sanoo vanha suomalainen sananlasku. Teen sen silti. On silloin tällöin hyvä katsoa taaksepäin ja ymmärtää tapahtunutta, sen kautta voi nähdä suunnan ja ehkäpä aavistaa myös tulevaisuutta. Yritän avata aihetta omasta hyvin pienestä ikkunastani.

Kiinnostukseni navettojen piirtämiseen syntyi jo 11-vuotiaana, vuonna 1983, siihen asti olin piirtänyt vain traktoreita. Kotitilallani oli lehmiä ja olin erittäin eläinrakas. Jostakin sain kipinän navetoiden pohjapiirroksiin ja sitä kautta tekniseen piirtämiseen, CAD-ohjelmia saatikka tietokoneita ei vielä silloin ollut käytettävissä.

Kotitilallani alettiin pohtia yhdeksän lehmän pienpihattoa vanhan parsinavetan seinien sisälle vuonna 1987. Se viimeistään varmisti, mitä aion tehdä isona. Pihaton suunnittelu oli ihan uudenlaista shakkia, jossa oli parsinavetan suunnitteluun verrattuna paljon enemmän mahdollisuuksia ja vähemmän rajoitteita. Käytävien ja parsien mitoitus sekä toiminnallisuus olivat kuitenkin toissijaisia, tutkimustietoa ei juurikaan ollut, pääasia oli, että saatiin lehmät parresta irti ja lypsy asemalle. Pihattoratkaisun kustannukset eivät saaneet olla merkittävästi parsinavettaa suurempia. Tiukka maitokiintiöiden aika esti laajentamisen.

1990-luvun alussa Euroopan Unioniin liittyminen herätti paljon huolta; Mitä tapahtuu maidon hinnalle, onko maallamme toimintaedellytyksiä pärjätä nyt avautuvilla markkinoilla. Navettasuunnittelun osalta tuli aika, jolloin rakennettiin niin halvalla kuin mahdollista. Navetat muuttuivat suurilta osin keveiksi kylmiksi halleiksi ja parsinavetan lantakone vaihtui traktoriin ja perälevyyn. Tässä muutoksessa oli paljon hyvää, pihatot väljenivät, koska koneella piti päästä käytäviä kolaamaan ja ilmanvaihto parani. Parhaimmillaan lehmä makasi ison kuivikepehkun päällä parressa. Työn tekemisen mielekkyys ja sujuvuus kuitenkin unohtuivat.

Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen investointitukien ja myös kiintiökaupan myötä rakentaminen lähti vauhtiin ja syntyi vastareaktio kylmille edullisille halleille. Nyt tehtiin taas umpinaista ja lämmintä, ja myös kallista. Korsut vaihtuivat bunkkereihin.

Internet ja muutenkin entistä suurempi maailman avautuminen sekä teknologia 2000-luvun alussa käynnistivät kehitysloikan navettarakentamisessa. Lypsyrobotit esiteltiin vuosituhannen vaihteessa, ja myyntikäyrät lähtivät alun loivasta noususta jyrkempään kiitoon. Navetoiden keventyminen ja viilentyminen Pohjois-Amerikassa jo pitkään käytössä olleiden verhoseinien yleistyessä myös meillä paransi eläinten olosuhteita ja ehkä osaltaan ratkaisi siihen asti lämpimissä pihatoissa olleet ilmanvaihdon ongelmat.

Pihatot jyräsivät ja niitä alettiin myös täällä Suomessa tutkia. Pihaton mitoituksella, pinnoilla ja teknisillä ratkaisuilla nähtiin selkeä yhteys lehmien hyvinvointiin ja tuotokseen. Mitoitus väljeni ja entistä paremmin ymmärrettiin suunnitella lehmän hyvinvoinnin näkökulmasta parempaa. Kehitys oli kuitenkin alan sisäistä ja navetan sisällä olevat ratkaisut eivät suuresti kuluttajia kiinnostaneet.

Maailma avautui myös toisella tavalla. Nyt alaa astui kehittämään kuluttaja. Ei ollutkaan enää sama, miten lehmiä pidetään. Kuluttaja vaati vielä parempaa. Samalla ideologiat teollista eläintuotantoa vastaan nousivat ja yhtäkkiä lehmä olikin ilmaston lämpenemisen suurin syy. Maidontuotannon oikeutusta alettiin kyseenalaistaa, useimmiten hyvin kevyellä faktatiedolla.

Ja tässä me olemme nyt. Lainsäädännön kautta uudet vaatimukset ympäristön suojelun ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta ohjaavat navettaratkaisuja. Nyt pitää ensin pystyä osoittamaan maidontuotannon olemassaolon oikeutus ja vasta sen jälkeen voi olla sisäisesti tuotannossa tehokas. On varsin selvää, että vaatimukset ja byrokratia eivät tule jatkossakaan vähenemään.

Tällä tarinalla ei kuitenkaan ole surullinen loppu. Maidontuottajilla ja -tuotannolla on kaikki mahdollisuudet ratkaista ympäristön- ja ilmaston suojelu sekä eläinten hyvinvointi omalla tontillaan, mutta se toki vaatii muutoksia tekemiseen, tällä tiellä ollaan jo pitkällä. Lisäksi tuotannon on oltava entistä läpinäkyvää luottamuksen ja oikean kuvan välittämiseksi kuluttajalle. Eikä teillä tuottajilla ole tässä asiassa mitään piiloteltavaa, olette totuuden puolella. Oikein hyvää kevättä ja laittakaa maitoa tulemaan!  

Kirjoittaja on Vuoden Maitoteko 2022 -pankinnon saaja, 4dBarnin arkkitehti Jouni Pitkäranta.