Morjensta vaan maitoyrittäjille!

Aloittaessani tänä keväänä maitoyrittäjien hallituksessa, en ajatellut, että joutuisin blogitekstejä rustailemaan, mutta tässäpä sitä esittelyä tulee, halusitte eli ette.

Nimeni on Samu Kaunisto, 50 v ja edustan Koivuniemen maatila oy:tä. Miten tähän on tultu, siitä pari sanaa.

Olen kotoisin Tammelasta, Lounais-Hämeen suurpitäjästä, josta suuri osa teistäkin tuntee Tammelan Krouvin, ja joku heistä saattaa muistaa läheisen Mustialan maatalousoppilaitoksen (liekö jotain syy-yhteyttä?). Olen lähtöisin lypsykarjatilalta Liesjärveltä, jossa meillä oli noin kahdenkymmenen lypsävän karja, joka silloin oli ihan kelvollisen kokoinen yksikkö. Vanhempi velipoika jäi pitämään ja kehittämään kotitilaa. Itseäni kiinnosti tekniikka ja koneet siinä määrin, että Mustialan sijaan läksin Tampereelle opiskelemaan. Valmistuin Auto- ja työkoneinsinööriksi (AMK) ja korotin tutkinnon jossakin välissä Teknologia osaamisen johtaminen (YAMK) tutkintoon. Työuralle päädyin Hommoojalle, niin kuin savolaisten olen kuullut Hankkijaa tituleeraavan. Aloitin Huoltopäällikkönä John Deeren maatalouskoneille, josta yhdeksän vuoden jälkeen päädyin kuudeksi vuodeksi samojen tuotteiden Tuoteryhmäpäälliköksi. Tutuksi tuli laajasta maastamme laaja joukko maatalouden ammattilaisia. Isoon joukkoon vanhoja tuttuja olenkin ilokseni törmännyt näissä maitoyrittäjä piireissä. Nuo vuodet toivat mukanaan näkemystä ja ymmärrystä paitsi koneista, myös maataloudesta ja viljelijöistä Suomessa. Vaikka aikoja oli silloinkin haastavia, niin kuin aina tuppaa olemaan, huomasin että tietyt toimijat pystyvät tekemään kannattavaa liiketoimintaa kaikkina aikoina. Viksut pärjää aina, kuten isäukkoni oli tapana sanoa. Nämä kokemukset ja havainnot antoivat osaltaan uskallusta myös hyppyyn kohti tuntematonta, joka tuli otettavaksi vuonna 2017.

Vanhan opiskelukaverin alkaessa puhumaan mahdollisesti myyntiin tulevasta lypsykarjatilasta, alkoi pääkopassa ajatusleikki, joka johti syksyllä 2016 Maaseudun Tulevaisuudessa olleeseen ilmoitukseen vastaamiseen. Ja ei, kyseessä ei ollut ”nainen etsii miestä palsta”, vaan ”Myydään 160 lypsävän lypsykarjatila eläimineen…”. Vaikken siinä hetkessä uutta parisuhdetta hakenutkaan, niin jonkun sortin naimisiin, ainakin pankin kanssa, päädyin. Ko. kaverin vahvalla myötävaikutuksella saimme paketin kasaan, ja minusta tuli siten Koivuniemen herra.

Nykyisin siis asustelemme Pirkanmaalla, Sastamalan Mouhijärvellä. Meillä on kahden robotin yksikkö, n.140 lypsävää ja nuorisoa se liki toinen mokoma. Vakituisesti tilalla työskentelee minun lisäkseni kaksi ulkopuolista työntekijää plus omaa nuorisoa. Vaimoni Essi käy Porissa sädehoitamassa ihmisiä ja osallistuu tilan toimintaan satunnaisesti. Perheeseemme kuuluu lisäksi Siiri 21v, Toivo 20v, Akseli 16v, Otto 14v sekä Jäätteenmäen faksi tyyppinen päiviemme paiste, Eevi 5v. Jatkoa ajatellen olen siten toiveikas, että tilalle on jatkumoa. Siirin opiskellessa Seinäjoella Agrologiksi, Toivon jo valmistuttua Osaralta maamieskoulusta ja välimallin jätkien ollessa mukana tilan töissä, erityisesti konehommissa, uskon että en pysty enää kaikkia karkottamaan muihin hommiin. Eevikin on jo palannut krypton sairastamisen jälkeen vasikoita juottamaan, joten ei sekään ole vielä menetetty kanta.

Maitoyrittäjiin liityin 2021 syksyn näyttelyissä, kun meijerin kautta tutuksi tullut Mäkisen Tuomo kysyi, saako lähettää jäsenmaksun kyseiseen puulaakiin. Ja saihan se. Osallistuin kevään -22 vuosikokoukseen Jyväskylässä ja huomasin viihtyväni tässä kummallisessa yhteisössä. Maitoyrittäjissä minua puhuttelee positiivinen näkemys alasta ja maailmasta ylipäätään. Ei ole väliä, miten lypsät, mihin maitosi menee, mitä oppia tunnustat, millä traktorilla ajat (…, hetkinen, sillä kyllä vähän on 😉), kaikkien yhteinen päämäärä on kehittää omaa lypsykarjaan liittyvää toimintaa ja maitotaloutta yleisesti. Kun lähdin tuntemattoman äärelle, ajattelin, että kyllä maailmasta oppeja ja neuvoja löytyy, kunhan vaan niitä malttaa sitten uskoa ja toteuttaa. Aina en ole tässä itsekään onnistunut, mutta sen voin sanoa, että jokin neuvo/ toimintatapa on helpompi omaksua, kun sen kuulee kollegaltaan, jonka toiminnan tietää olevan timanttia, sen sijaan että sitä julistaa jokin muu toimija. Näillä muilla kun saattaa olla, ei niin objektiivisia, vaikkapa kaupallisia tarkoitusperiä kannustiminaan.

Näihin tunnelmiin jään innolla odottamaan hallituspaikan mukanaan tuomaa hurmosta ja toivotan kaikille maitoyrittäjille hyvää ja tuloksekasta satokautta, millainen ikinä siitä tuleekaan!

Tapahtumissa tavataan!

Samu Kaunisto

Koivuniemen maatila oy