Kevätkiireiden (vai joko näitä pitäisi kesäkiireiksi sanoa) keskellä aloitan tämän blogitekstin menemällä suoraan asiaan. Olen Minna Klemetti, yrittäjä Ala-Korholan Maitotilalta Vehmersalmelta ja Maitoyrittäjien hallituksen tuore jäsen. Kiire, ajan käyttö ja oman jaksamisen vaaliminen olivatkin syitä, joiden takia jahkasin muutaman päivän, että lähdenkö mukaan hallitukseen, kun Mähösen Hanna asiaa tiedusteli. Henkeen ja vereen lehmäihmisenä päädyin kuitenkin siihen, että tämä pesti todennäköisesti antaa enemmän kuin ottaa!

Lähdetään liikkeelle siitä, miten olen päätynyt maitotilayrittäjäksi ja maitoyrittäjien hallitukseen. Tyypilliseen tapaan olen kasvanut maatilalla, mutta oma mielenkiintoni kohdistui lapsena enemmän hevosiin kuin lehmiin. Kunnes isäni keksi, että olisipa kätevää, jos olisi paimenkoira apuna karjan hallinnassa. Lopulta meille sopivaksi koiraroduksi valikoitui working kelpie, mutta pentuja ei ollut juuri silloin Suomesta saatavilla. Mutta, Suomeen oli tulossa Australiasta kaksi pentua, ja siihen kyytiin mahtuisi vielä kolmas. Vuonna 2008 meille muutti Sanni-kelpie ja siitä alkoi minun tieni kohti ”lehmäihmisyyttä”.

Sannista tuli lopulta minun koirani ja kiersin sen kanssa paljon paimenkoirakoulutuksissa. Koulutuksissa tutustuin aktiivisiin lehmäihmisiin, joiden kautta puolestaan innostuin lehmien jalostamisesta ja maidontuotannon kehittämisestä. Aika ajoin päivämaitojen (ja oman kriittisyyteni) kanssa tuskaillessani muistuu mieleen miten onnellinen olin, kun sain kotitilallani lehmäkohtaisen meijerimaidon nostettua yli 30 litraan. Tuota hetkeä muistellessani huomaan myös, miten hurjaa tahtia tämä ala on kehittynyt noin viidessätoista vuodessa.

Lukion jälkeen tilatyöntekijän töitä tehdessäni pohdin uravalintaa agrologin ja fysioterapeutin väliltä. Savonialla pääsykokeissa käytyäni päätin lähteä opiskelemaan agrologiksi Iisalmeen. Opiskellessani olin kova suorittamaan ja päädyinkin tekemään laajan opinnäytetyön Valion sopimustuotannosta. Opinnot olivat antoisat ja sieltäkin elämääni jäi monta hyvää ystävää, joiden kanssa voi jutella lehmäjuttuja ja paljon muutakin! Niin, ja voihan se olla, että ilman agrologin opintoja en edes kirjoittaisi tätä blogitekstiä; koulussa havaitsin tummatukkaisen miehen, josta tuli myöhemmin aviomieheni ja ostimme hänen kotitilansa.

Opintojani viimeistellessäni kävin ProAgrialla työhaastattelussa ja sen jälkeen tein vajaan pari vuotta ruokinnan asiantuntijan töitä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella. Ruokinnan suunnittelu ja tilallisten sparraaminen oli minulle intohimo. Asiantuntijan työtä olisin voinut tehdä pidempäänkin, mutta lopulta täytyi tehdä päätös, ryhdynkö yrittäjäksi vai jäänkö tilan ulkopuolelle töihin. Yrittäjyys ja ajatus omista lehmistä veivät voiton ja sillä tiellä ollaan! Asiantuntijan urasta on ollut paljon hyötyä yrittäjän uralla. Ruokinnan osaamisen lisäksi pääsin näkemään monenlaisia tiloja ja käytäntöjä, sekä seuraamaan työkavereiden työtä eri osaamisalueella.

Joten, tässä sitä ollaan! Ensi viikon maanantaina starttaa neljäs vuosi maitotilayrittäjänä. Tähän loppuun vielä, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä yrittäjänä? Olisi helppoa sanoa kaikki, mutta heitetään tähän tilan tuottavuuden lisäksi eläinten hyvinvointi, laiduntaminen ja laadukas säilörehu. Ensimmäiset kaksi vuotta harrastuksena oli lähinnä tuotannon optimointi ja horizonin kyttääminen, mutta kolmas vuosi on opettanut jo arvostamaan vapaa-aikaa (myös ilman lehmiä).

Ja paimenkoirat ovat edelleen töissä kaverina ja ovatpa hevosetkin palanneet elämääni yli kymmenen vuoden tauon jälkeen! <3

Minna Klemetti, Maitoyrittäjät ry:n hallituksen jäsen

Kuvassa Minna Klemetti ja taiteilija Samu Kauniston näkemys Minnasta