Timo Viinamäki bloggaa: Kuka arvostaa ketä?

Timo Viinamäki bloggaa: Kuka arvostaa ketä?

Otsikon aihe on pyörinyt mielessäni pitkään ja tarkoitan tietysti työtämme maidontuotannon ja maatalouden parissa.

Ilmastoahdistus on nyt jäänyt hetkeksi taka-alalle koronahässäkän ansiosta. Toki maajussin syyllistäminen alkoi jo muutenkin osoittamaan laantumisen merkkejä, kun faktaa kotimaasta alettiin lyömään pöytään pikkuhiljaa. Toivon totisesti, että nurmen osalta löydetään nopeasti yksimielisyys millä arvoilla edetään ja mille kasvilajeille ja viljelytekniikoille laitetaan painoarvoa. Nurmen hiilensidonta on kuitenkin merkittävässä asemassa, kun maitotilojen hiilijalanjälkeä arvioidaan.

Antibioottien käytöstä on viime aikoina julkaistu mm. Euroopan lääkeviraston taulukkoa, joka on kyllä mukavaa luettavaa suomalaisittain. Kyllä tuottajat voivat olla ylpeitä, kun eläinten hoidon taso mahdollistaa tuon saavutuksen! Ja hei, meilläkin on vielä paljon mahdollisuuksia vähentää edelleen.

Huoltovarmuus, meille niin itsestään selvältä tuntuva asia osoitti herkkyytensä. Eipä juuri korona ehtinyt kuin vilaukselta näyttäytyä, niin johan kaupan hyllyt alkoivat tyhjentyä. Upeasti elintarviketeollisuus haasteeseen vastasi. Tarvittavaa venymistä löytyi empimättä! Ongelmia oli tässä suhteessa niinkin lähellä kuin rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa.

Biodiversiteettikeskustelu alkaa herätä myös Suomessa. Meillä ei ole paha tilanne tässäkään suhteessa. Viljelyssä esimerkiksi on kasvinsuojeluaineiden käyttö varsin kohtuullista. Samaan aikaan esimerkiksi Saksassa ollaan barrikadeilla kasvinsuojeluaineiden käytön uusien normien suhteen. Nämä normit ovat Suomessa olleet pitkään arkipäivää. Ystävälläni oli taannoin saksalainen maatalousharjoittelija, joka oli hämmästynyt miten paljon täällä pörrää kaikenlaisia hyönteisiä. Kertomansa mukaan kotimaassaan ei näitä ekosysteemin niin tärkeitä pölyttäjiä kerta kaikkiaan näe.

Elintarvikkeiden laatu, aivan jäljitettävyyttä myöten antaa suomalaiselle kuluttajalle poikkeuksellisen hyvät asetelmat valinnoilleen. Onko jo liiankin itsestään selvää?

Otsikon kysymykseen liittyen, arvostusta todellakin ansaitaan! Nämä edellä mainitut asiat eivät liene edes kuin osa pitkää listaa. Kuluttajat tuntuisivat ainakin puheissaan arvostavan. Mikä sitten lieneekään syynä, kun usein ulkomainen tuote kuitenkin koriin kolahtaa, vaikka hinnaneroa ei juuri olisikaan?

Kaupalta arvostusta ei ainakaan ole herunut muuta kuin kauniina puheina, kun samaan aikaan joidenkin puheiden mukaan osassa tuoteryhmiä hinnankorotukset ovat olleet jopa 8% tässä koronan aiheuttamassa huoltovarmuusherätyksessä. Tämä jos mikä kyllä syö tuottajan mieltä.

Karhinen raportissaan rohkeasti ravisteli kaupan asemaa. Raportin tilannut osapuoli on jäänyt nukkumaan ruususen unta asian kanssa ja raportti pölyttyy jossain pöytälaatikossa. Toivon totisesti, että kattava ja puolueeton selvitystyö ei mene hukkaan.

Me suomalaiset tuottajat emme riittävästi itsekään arvosta omaa tärkeää tekemistämme. Tietysti rikastumaan ei näillä hommilla pääse ja jatkuvaa arvostelua toiminnastamme saadaan alkutuotannosta osin jo vieraantuneilta kuluttajilta. Minusta meidän pitää nousta tämän arvostelun yläpuolelle, ei provosoitua, lyödä ainoastaan faktoja pöytään, olla ylpeitä tekemästämme työstä ja työllistämisestä suoraan ja välillisesti.

Kuluttajille on syytä avata tilojen toimintaa yhä enemmän, olla aktiivisia somessa ja tuoda positiivista viestiä positiivisessa hengessä. Tähän löytyy mukavasti apuja Maitoyrittäjiltäkin ns. työkalupakin muodossa. Kannattaa tutustua hyvään materiaaliin.

Kuluttajatyö on hidasta, mutta aina täytyy uskoa tulevaisuuteen ja että kotimaisuus on seuraava nouseva buumi!

Positiivisesti kesään, itseään ja tekemäänsä työtä arvostaen.

 

Kirjoittaja Timo Viinamäki on jalasjärveläinen maitoyrittäjä ja Maitoyrittäjät ry:n hallituksen jäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.