Tänä vuonna on Suomessa kärsitty erityisen kuivasta ja kuumasta kesästä. Edellisenä vuonna puolestaan vettä tuli senkin edestä ja vielä marraskuussa odoteltiin lietteenlevityskelejä. Samaan aikaan muuallakin maailmassa kärsitään poikkeuksellisista sääolosuhteista – myös erilaiset hirmumyrskyt ovat lisääntyneet. Suurin osa meistä taitaa jo vihdoin myöntää ilmastonmuutoksen olevan pidemmällä kuin on arveltukaan. Tästäkin syystä kotimaisen ruoantuotannon merkitys korostuu.

Yhteiskunta on asettanut ruoantuotannolle erilaisia tuotantotapoihin ja laatuun liittyviä kriteereitä. Myös pohjoinen sijaintimme ja lyhyt kasvukautemme aiheuttavat meille lisää kustannuksia. Sadan viimeisen vuoden aikana maatalous on kahteen kertaan ollut maksumiehenä yhteiskuntarauhan saavuttamisessa ja turvaamisessa. Torpparilain ja sotien jälkeisen asutustoiminnan jäljet näkyvät vielä tänäkin päivänä maatalouden rakenteessa.

Suomalainen elintarvike on laadukas ja suomalaisten standardien mukainen. Ja tietysti se on kalliimpi kuin monissa alemman kustannustason maissa tuotettu – ainakin sen pitäisi olla.

Me suomalaiset tuottajat, samoin kuin meidän hallitsemamme osuuskunnat olemme vain huonoja hinnoittelemaan tuotteemme. Monesti hinnoittelussa mietitään enemmän kilpailevien tuotteiden hintoja ja pyritään asettamaan hinta niin, että tuote varmasti menee kaupaksi. Viimeistään nyt kun tilojen loputkin talouspuskurit on käytetty, on meidän opittava määrittelemään tuotteiden hinnat kustannusperusteisesti. Kannattavassa yritystoiminnassa tämä tarkoittaa myös jonkinlaisen voittomarginaalin sisältymistä laskelmaan.

Oma lainsäädäntömme on asettanut meille monia maita tiukemmat säädökset erilaisissa tuotantoon liittyvissä asioissa ja olosuhteissa. Näillä on hintansa. Ja tietenkin julkisten yhteisöjen kuten koulujen, päiväkotien ja vanhusten ateriapalveluiden on sitouduttava käyttämään näiden kriteerien mukaisia tuotteita.

Nyt kun tilojen talous on jo tosi tiukalla, on meidän vihdoin opeteltava hinnoittelemaan tuotteemme ja palvelumme oikein. Osuuskunnissamme meidän pitäisi lakata tarjoamasta operatiiviselle johdolle liian joustavaa selkänojaa – se joustovara on nyt käytetty loppuun.

Tilatasolla tietenkin jatkamme tehokasta kustannusjahtia. Työvaiheiden tarkastelu, pohdinta ja tehostaminen ovat tarpeen varmasti kaikilla. Viidentoista minuutin ajansäästö päivässä on 90 tuntia ajansäästöä vuodessa. Ostopanosten hankinnassa tarkka tarveharkinta, kilpailutus ja yhteishankinnat ovat keinoja alentaa niistä aiheutuvia kustannuksia.

Tuomo Torttila, Maitoyrittäjien hallituksen jäsen, Lammi