”Ruokinta on ihan ykkösasia”. Näin vastasi lähes jokainen haastateltu maitoyrittäjä kysyttäessä ruokinnan merkitystä karjan tuotokseen, terveyteen ja yrityksen talouteen. Asteikolla 1–5 ruokinta sai käytännössä täyden vitosen.

Eikä ihme. ”Maitotuoton ja rehukustannuksen erotuksella maksetaan kaikki muut kulut, maitotilan investoinnit ja kehittäminen. Meijeriin menevän maidon määrä on maksimoitava, mutta ei hinnalla millä tahansa, vaan tarvitaan tuotos-panos -optimointia”, eräs vastaaja kiteytti ruokinnan merkitystä.

Tässä blogissa nostan esiin keskeisimmät havainnot ja ennen kaikkea ne käytännön keinot, joilla tilaansa aktiivisesti kehittävät maitoyrittäjät ovat onnistuneet parantamaan karjan tuotoksia. Aineistona käytän yrittäjien ja sidosryhmien haastatteluja, jotka tein osana Maitoyrittäjät ry:n Ruokinnalliset keinot päästä nextille levelille elinikäistuotoksissa -projektia. Projektin tavoitteena oli kartoittaa myös ruokintatiedon tutkimuksellisia tarpeita ja parhaita tiedon levittämiskeinoja. Projekti toteutettiin EIP:n valmistelurahalla.

Kaikki alkaa pellolta

”Mahdollisimman paljon energiaa ja valkuaista omilta pelloilta” -viesti toistui yrittäjien vastauksissa. Kotoisten rehujen hyödyntäminen nähdään sekä taloudellisena että strategisena valintana. Ostopanosten hinnat vaihtelevat, mutta kotoisten rehujen hintaan ja tuotantovaikutukseen voi itse vaikuttaa. Esille tulleita, jo toteutettuja keinoja olivat muun muassa: pellon kasvukunnon parantaminen ja tilusjärjestelyt, sadon määrän ja laadun optimointi, korjuun aikaistaminen energiapitoisuuden nostamiseksi sekä viljelyn, korjuun ja säilönnän huolellisuus. Eräs haastateltava tiivistikin asian: ”Kun kasvinviljelyssä ja korjuussa onnistutaan, kaikki muukin menee hyvin. Hyvää säilörehua on ilo laittaa menemään.”

Säilörehun laadulla ja syönnillä tuotosta

Kaikki haastateltavat nostivat nurmen ruokinnan ykkösprioriteetiksi. Säilörehun säilöntään toivottiin kiinnitettävän lisähuomiota. Olemmeko unohtaneet perusasiat, kyseltiin. Tilojen kanssa ruokinta-asioissa konsultoivat tahot korostivat etenkin säilönnällistä laatua, ja surukseen totesivat sen olevan edelleen monella tilalla maitotuotoksen pullonkaula. Yleisimpinä ongelmina pidettiin rehun märkyyttä, säilönnällisiä ongelmia ja etenkin laadun vaihteluja rehuerien välillä. Nämä näkyvät lehmien heikentyneenä syöntinä ja sitä kautta energian saannin vähenemisenä, robotilla käynnin laiskistumisena sekä kasvaneena mykotoksiinien riskinä. Säilönnällä on iso vaikutus myös resurssitehokkuuteen; lisäähän huono säilyvyys rehuhävikkiä.

Maitotuotosta rajoittavaksi tekijäksi nimettiin lehmien energian saanti, sillä tuotoskykyä nykylehmiltä kyllä löytyy. Kunhan lehmä saisi rehuistaan riittävästi energiaa (ja sen mukana muita tärkeitä ravintoaineita), se voisi tuottaa potentiaaliansa mukaisesti ja pysyä terveenä. Käytännön keinoiksi kerrottiin lehmien syönnin maksimointi ja rehujen energiapitoisuuden kasvattaminen. Monen yrittäjän tavoitteena onkin korjata nurmi mahdollisimman aikaisin ja saada mahdollisuuksien mukaan neljä satoa. Tällöin rehu on erittäin energiapitoista ja sulavaa D-arvon ollessa 700 tai yli.

”Parhaat tilat tekevät kuitenkin vuodesta toiseen hyvälaatuista rehua, vaikka säät ovat kaikille samat”, kummasteltiin. Ero ei siten voi olla sattumaa, vaan se löytyy asenteesta sekä tekemisen suunnitelmallisuudesta ja laadusta. Eli kaikki mahdollisuudet hyvän rehun tuottamiseen ovat olemassa myös ja etenkin Suomessa.

Kokoviljasäilörehusta Suomen maissi

Useampi yrittäjä on ottanut käyttöön nuorena korjatun säilörehun rinnalle tähkimisvaiheessa korjatun kokoviljasäilörehun. Eli kokoviljasäilörehu tehdään lähinnä tähkäosasta ja mukaan otetaan jonkin verran kortta. Käyttäjien kokemusten mukaan näin korjattu rehu appeen komponenttina lisää syöntiä ja tasapainottaa ruokintaa tuoden lehmille kuitua ja energiaa. Eli toimii kuten maissi osana ruokinnan kokonaisuutta. Maissin viljely nähtiin pohjoisilla leveysasteilla vielä turhan epävarmaksi viljelykasviksi, ja vain muutamalla haastateltavalla oli siitä kokemuksia.

Moni kuvasi tähkäkorjattua kokoviljaa nimenomaan kuidun lähteeksi, kun nurmesta haetaan mahdollisimman paljon energiaa ja nurmen kuitu jää vähäiseksi. Tavoite on selkeä: paremmalla syönnillä enemmän energiaa lehmälle ja siten enemmän maitoa. Tästä kaivattiin tutkimuksellista näyttöä ja lisätietoa. Tilojen kokemukset tästä uudenajan kokoviljasäilörehusta ovat todella hyvät.

Esteetön pääsy pötsin ehdoilla tehtyyn rehuun

Vaikka ruokinta nostettiin tärkeimmäksi tuotokseen vaikuttavista tekijöistä, myös olosuhteita korostettiin. ”Hyvällä ruokinnalla lehmä lypsää hyvin vähän huonommissakin olosuhteissa, mutta hyvissä olosuhteissa se lypsää tuotospotentiaalinsa mukaisesti”. Tunnettua on, että olosuhteet vaikuttavat niin lehmien makuuaikaan, stressitasoon että syöntiaikaan ja sitä kautta tuotokseen ja terveyteen. Yrittäjät kertoivat lisänneensä lehmien syöntimääriä muun muassa seuraavilla keinoilla:

• Ruokintapöytätilaa lisätty jopa 80 senttiin lehmää kohden
• Rehua tarjotaan aidosti 24/7. Rehun työntimet ovat käytössä.
• Jäännösrehu noin 5 %, millä varmistetaan rehun vapaa saanti
• Stressitekijöiden minimointi, muun muassa lehmien siirrot
• Analyyseihin perustuva, hyvän syönnin varmistava tasapainoinen ape

”Emme ruoki lehmää, vaan sen pötsiä” tuli kommenttina useammalta yrittäjältä, kun kysyttiin ruokinnan suunnittelusta. Kaikki haastatellut osallistuivat aktiivisesti sekä ruokinnan suunnitteluun että sen toteutukseen ja seurantaan. Lehmien syöntiä sekä appeen ja lannan koostumusta seurattiin tiloilla säännöllisesti. Osa punnitsi ruokintapöydältä kerätyn rehun määrän ja laskivat rehunkulutuksen verraten sitä tuotettuun maitomäärään. Rehun kuiva-ainepitoisuutta mitataan säännöllisesti erilaisilla menetelmillä. Haastateltavat toivoivat helppokäyttöisiä ja luotettavia mittareita, joilla voisi mitata sekä kuiva-ainetta että esimerkiksi valkuaista ja sulavuutta. Tavoitteena on, että mahdollisiin poikkeamiin pystytään reagoimaan ennen kuin ruokinnan muutos näkyy maitotankissa.

Haasteellinen siirtymäkausi

Projektissa kysyttiin myös ruokinnan parissa toimivilta asiantuntijoilta, mitkä ruokinnalliset asiat rajoittavat suomalaisten lehmien elinikäistuotosta. Säilörehun laadun lisäksi pullonkaulaksi nostettiin siirtymäkauden ruokinta. ”Suomessa on kyllä tehtävää siirtymäkauden ruokinnassa. Kun lehmä selviää tästä, niin silloin se lypsää hyvin myöhemminkin. Eli tähän vaiheeseen keskittyminen parantaisi tuotoksia. Mutta käytännössä kaikilla tiloilla ei aina pystytä ryhmittelemään lehmiä ja syöttämään juuri tähän vaiheeseen parhaiten sopivia rehuja jo käytännön syistä. Monen siilon auki pitäminen koko ajan edellyttää suurta karjakokoa.” Yleisimmiksi ruokinnallisiksi ongelmiksi siirtymäkaudella mainittiin piilevä ketoosi ja subakuutti hapan pötsi, joihin ratkaisua voi hakea umpikauden ruokinnasta ja lypsykauden alussa energian ja toiminnallisen kuidun tasapainosta. ”Piilevä ketoosi on ehkäpä suurempi ongelma kuin poikimahalvaus nykyisin”, todettiin.

Haastatelluista yrittäjistä kaikki olivat jo eriyttäneet eri eläinryhmien mukaan lukien vasikoiden ruokinnan ja hoidon, mikä oli vaatinut sekä suunnittelua että investointeja. Mutta kaikkien mielestä se oli kannattanut, sillä vaikutukset näkyvät tuotoksissa.

Osaksi strategiaa ja johtamista

Haastateltavat muistuttivat, että ruokinnan on oltava aina osa tilan kokonaisstrategiaa. Sen toteutus on suunniteltava pellolta ruokintapöydälle ja sovitettava niin työ- kuin varasto-, kone-, tekniikka- ja peltoresursseihin. Se, mikä yhdellä kärkitilalla toimii, ei välttämättä toimi toisella. Joskus yhden yksittäisen asian poimiminen voi jopa haitata kokonaisuuden toimivuutta ja taloutta.

Mutta uudistuksia ja muutoksia on ilman muuta tehtävä, mutta järjellä eikä toimia ”flown” vietävänä. Kaikki uudet asiat eivät ole ”oman tilan juttuja” ja se oman tilan käytäntö selviää vain kokeilemalla. Kehittymisen edellytyksenä nähtiin kiinnostus uusiin asioihin, rohkeus kokeilla, halu mitata ja seurata onnistumista sekä kyky palata takaisin, jos jokin ei toimi.

Onnistuminen ruokinnassa edellyttää huolellisuutta ja systemaattisuutta. Lehmän olisi saatava sen tarpeiden mukainen rehuannos joka päivä, sillä vaihtelut näkyvät heti maitomäärissä. Ruokinnan toteutukseen sopii Lean-periaate hyvin: oikeita asioita oikealla tavalla oikeaan aikaan ja joka päivä samalla tavalla! Silloin onnistuminen ei ole sattumaa vaan johdonmukaista tekemistä.

Back to basics

Kaikki haastateltavat muistuttivat, että meillä Suomessa on todella vahvaa osaamista maidontuotannossa, jopa muille maille annettavaksi. Suomessa tehdään keskimäärin korkeita tuotoksia nurmirehupohjaisella ruokinnalla, mutta parhaissa tuloksissa emme vielä pääse parhaiden maiden tasolle. Mallia huipputasolle pääsemiseksi voi hakea ulkomailta, mutta valikoiden ja Suomen oloihin sopeuttaen. Tähän kaivattiin apuja ja toimijoita, jotka ”märehtisivät” ulkomaisen tiedon ja käytännöt meille sopiviksi.

Suomalaisilla tiloilla löytyy myös kehitettävää, sillä monessa karjassa on vielä käyttämätöntä tuotantokykyä. Avain tähän löytyy ruokintapöydältä ja perusasioista. Haastateltujen yrittäjien tekemiset toimivat hyvänä perusohjeena:

• Laitetaan vasikoiden olosuhteet, juotto ja ruokinta uusiksi.
• Eriytetään eri tuotantovaiheessa olevien lehmien olot ja ruokinta.
• Tehdään ruokintasuunnitelmat eri tuotantovaiheen lehmille rehuanalyysien pohjalta ja hoidetaan ruokinta suunnitellusti ja systemaattisesti lehmiä tarkkaillen ja muutoksiin nopeasti reagoiden.
• Panostetaan nurmen viljelyyn ja korjataan rehut suunnitellusti lehmän, ei yrittäjän tarpeiden mukaan, erityishuomio rehujen säilöntään.
• Asiantuntijat, mieluiten eri alojen erikoisosaajat kannattaa hyödyntää.

Eli ei tarvita mitään taikakeinoja vaan perustekemisellä päästään eteenpäin. Hyppäys huipputasolle ja siitäkin vielä ylemmäksi vaatii uusia keinoja, joita on jo löytynyt, mutta toivottavasti löytyy lisää. Haastateltavien mielestä toimivia olisivat yhdessä innovointi pienryhmissä, ulkomailta hyvien käytäntöjen haku sekä rohkeat, mutta ei uhkarohkeat kokeilut. Maitoyrittäjien Discussion Groupit ja verkostotapaamiset mainittiin kanaviksi, joista saa uutta tietoa ja kokeilunarvoisia ideoita omaan yrittämiseen myös ruokinnasta. Kuulutte siis loistoporukkaan!

Suuret kiitokset kaikille haastatteluun osallistuneille. Annoitte kiireisestä arjestanne tälle aikaa, mitä arvostan suuresti. Ilman teitä projekti ei olisi valmistunut. Kommenttinne, käytäntönne ja ideanne on viety raporttina eteenpäin sekä tutkimukselle että ruokinnan parissa oleville toimijoille. Raportin pohjalta on aloitettu jatkohankkeen suunnittelu toimijoiden kanssa.

Kirjoittaja: Tuija Huhtamäki

Nyk. eläkeläinen, jonka työura kului maidontuotannon kehitys- ja viestintätehtävissä rehuteollisuudessa ja neuvonnassa.