Olen maitotilayrittäjä Hankasalmelta. Reilun kolmenkymmenen vuoden yrittäjäuran aikana olemme siirtyneet 14 lehmän parsinavetasta pihattoon, jossa lypsytyön hoitaa kaksi lypsyrobottia. Olemme puolisoni kanssa työuramme loppuvaiheessa, ja tilalla valmistellaan vastuun siirtämistä seuraaville yrittäjille. Olemme olleet Maitoyrittäjien jäseniä jo usean vuoden ajan. Tänä vuonna osallistuimme ensimmäistä kertaa Saarijärvellä HRV Farm Oy:llä järjestettyyn Ruokintapöydän äärellä -tapahtumaan.

Julkisen keskustelun ja toimintaympäristön muutosten perusteella voisi helposti ajatella, että suomalainen maidontuotanto — tai maatalous laajemminkin — on hiipumassa. Ruokintapöydän äärellä -tapahtumaan saapuessamme tunnelma kertoi kuitenkin muuta: heti alusta lähtien paikalla näkyi iloisia jälleennäkemisiä ja kuului vilkasta puheensorinaa. Tilaisuudessa kävi nopeasti selväksi, että mukana oli yrittäjiä, jotka haluavat etsiä ratkaisuja maidontuotannon haasteisiin ja oppia toistensa kokemuksista.

Omistajayrittäjien Jarin, Jukan ja Heikin puheenvuoroissa tuli hyvin esille se, kuinka vastuualueet on jaettu osaamisen mukaan. Päivän tehtävärasteilla vahvistui käsitys siitä, kuinka monipuolinen kokonaisuus maidontuotanto on. Kuulimme henkilöstöjohtamisesta, lehmien ruokinnasta, eläinten käsittelystä, laitetoimittajan uutuuksista maidontuotantoon, lehmien hedelmällisyydestä sekä säilörehun korjuusta ja tilan muista konetöistä.

Olen joskus kuullut sanonnan, jonka mukaan valmentaminen on pahimmillaan sitä, että kyvytön yrittää saada halutonta tekemään tarpeetonta. Sanonta toimii hyvänä muistutuksena myös yrittäjälle: miten huolehtia osaamisen kehittämisestä, työmotivaation ylläpitämisestä ja siitä, että tekemisestä jää jäljelle muutakin kuin ristiin rastiin jälkiä navettapihaan. Itselle parasta antia päivästä oli kasvattaa omaa ymmärrystä siitä, millaisessa toimintaympäristössä ja miten toimitaan, kun kaikkea on paljon 600 lehmän tilalla.

Suurella tilalla ihmisen luontainen tarve kuulua yhteisöön toteutuu hyvin. Tämän saimme hyvin huomata HRV Farmilla, jossa eri tiimien vetäjät esittelivät toimintaansa. Pienemmällä tilalla tilanne voi olla toinen, jos palkattua työvoimaa ei ole eikä vuorovaikutusta synny yhtä paljon. Tai lähistöllä ei ole samankaltaisia yrittäjiä, joiden kanssa voisi jakaa ajatuksia omasta toimialasta. Tällöin Maitoyrittäjien toiminnan kautta voi saada arvokkaita, voisiko sanoa, työystäviä.

Kiitos HRV Farm, Maitoyrittäjät ja tapahtuman muut yhteistyötahot. Erinomaisen Farmer’s Dinnerin jälkeen palasimme kotiin hyvillä mielin muutama kehitysidea mukanamme. Jäimme pohtimaan muun muassa rehunteon tarkempaa ennakkosuunnittelua, jotta työpäivät pysyisivät kohtuullisina. Myös tilamme viestinnässä on kehitettävää, mikä korostuu erityisesti sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa.

Päivi Hänninen, maitotilayrittäjä Hankasalmelta

Kuva: Kadi Kindma