Prologi

Kirjoitin tämän jo lokakuun lopulla, synkkänä ja myrskyisenä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Mutta koska talvea edelleen odotellaan monessa paikassa menköön näin…

Paremmin tekeminen vaatii enemmän työtä

Morgens! Kesä alkaa olla takana ja voi odottaa hetkeä että talvi oikeasti saapuu ja lumi peittää työkalut. Menneestä kesästä voi ainakin täkäläisellä mittapuulla sanoa, että se oli suftkoftnolmaali! Oli kylmää, märkää, kuivuutta ja tolkuttomia sateita ja muutama kuuma päivä. Satoa tuli normaalisti ehkä ensimmäisen kerran sitten maidon hinnan laskun. Elämmehän nyt jo vuotta 5 JMHR (JMHR=Jälkeen Maidon Hinnan Romahtamisen). Helvetti. Tuntuu siltä, että olisi ollut eilen kun pankinjohtaja halusi keskustella Krimin kriisin vaikutuksesta suomalaiseen maidontuotantoon. Raja oli mennyt kiinni ja tulevaisuus sumun peitossa. Oli 27.8.2014. Veikkasin että maidon hinta laskee viimeistän vuoden loppuun mennessä. Ei mennyt kuin kolme päivää niin sain laittaa tekstarin kirstunhaltijalle, että se tippui nyt. Ja siitä on nyt yli viisi vuotta.

Kyllä aika rientää kun on kivaa, vai mitä? Mutta mihin se aika on käytetty? Neljä ensimmäistä kuukautta meni päätä (tai jotain muuta paikkaa?)  raapiessa ja ihmetellessä että mitä tapahtuu. Viides kuukausi meni laskelmia tehdessä (tuskan hiki otsalla…) ja kuudentena laadittiin The Kehittämissuunnitelma.

The Kehittämissuunnitelma piti sisällään meidän Ranchin pahimmat ongelmakohdat ja ratkaisumallit niihin. Kirstunvartijan siunauksen saatuamme aloimme töihin (jep, pankolla makuu loppui siihen…) 21 kuukautta myöhemmin oli rakennettu laakasiiloa, lietesäiliötä ja nuorkarja navettaa. Rahaa oli palanut puoli miljoonaa, betonia mennyt 1000 kuutiota, ja yhtään lehmäpaikkaa ei ollut tullut lisää.

Kädet tärisivät uupumuksesta, mutta vielä piti jaksaa. Myös tekemisen piti muuttua. Ei riittänyt enää, että hengaillaan läpi elämän. Jos haluaa pitää ulosottomiehen vähintään käsivarren mitan päässä, pitää kaiken tekemisen olla tasoa erinomainen. Vähempi ei riitä.

Onneksi vaimo on aina hallinnut tuon (lehmienkin) seksielämän. Hedelmällisyysluvut ovat aina olleet kohdallaan. Hiehonkasvatuksen siirryttyä ulkoistuksen loputtua kokonaan omiin käsiin, piti opetella nuorkarjan ruokintakin kunnolla eri vaiheissa. Ensikoiden tuotos nousi eka vuonna tonnilla. Hiehojen keskipoikimaikä on tippunut 3kk, satotaso noussut 40%, rehunhävikki tippunut murto-osaan. EKM-tavoitteeksi asetettiin tonni lisää, nyt on noussut vähän yli kaks, hupsista…

Mutta ei se ole tullut helpolla. Matka siitä, että ongelma tiedostetaan ja se kirjoitetaan paperille, siihen että tulokset näkyvät tilastoissa tai pankkitilillä, on pitkä. Rakentaminen on vielä helppoa, käyttämään oppiminen ja uusien rutiinien omaksuminen vaatii verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja tiukan vaimon, joka ei anna armoa. Koko kesä meni siinä, että mielessä painoi deadline tai kaksi. Ja niistä pidettiin oikeasti kiinni. Navetassa on koko ajan tietoisuus siitä, että lehmä voi lypsää vaikka kolmenkympin (30 000kg ekm/a) keskituotoksen jos tollo isäntä ei monin eri keinoin estäisi sitä.

Hulluksihan sitä tulisi (minua on kyllä pidetty hulluna jo liki 20 vuotta?), jos näiden asioiden kanssa pitäisi painia yksin. Tärkein on tietenkin The Nainen. Ilman sitä säntillisyyttä ja pelotonta katastrofien kohtaamiskykyä tästä ei tulisi mitään. Ja tietenkin pitää mainita rakkaat työntekijät ja urakoitsijat sekä ProAgrian tädit ja sedät.

Mutta kyky uudistua vaatii tiedon siitä mitä tehdään väärin. Siinä aivan korvaamatonta apua olen saanut kollegoilta, jotka ovat avanneet tekemistään, tai avautuneet minulle minun tekemisistä. EDF- ryhmässä on saanut eksaktia tietoa siitä kuinka kaukana on vielä siitä erinomaisesta tasosta, voi pojat. 2018 Break Even Point oli meillä vielä kolme senttiä korkeampi kuin maidosta saatu hinta, nyt jännittää onko se saatu kurottua tämän vuoden aikana kiinni.

Siis vuoden 5jmhr. Mutta kustannustaso nousee koko ajan, se tekeminen mikä riitti vuonna 5jmhr, ei riitä enää vuonna 6jmhr.

Menestyminen ei vaadi useita satoja lehmiä. Se voi ehkä helpottaa sitä suuruuden ekonomian myötä, mutta toisaalta, se ei takaa sitä. Isoakaan tilaa ei voida hoitaa tänä päivänä suurpiirteisesti tai noutaja tulee. Mutta voiko kannattavuutta parantaa kokoa suurentamatta? Voi. Meillä on viimeisen viiden vuoden aikana vedetty maitolitran tuotantokustannusta yhdeksän senttiä alaspäin lehmämäärää kasvattamatta. Kolminkertaistamalla lehmämäärä olisi saatu viiden sentin säästö. Eli paremmin tekemisen merkitys on liki kaksinkertainen tähän mennessä, eikä siinä olla kattoa saavutettu. 4-5 senttiä on löydettävissä vielä.

Mutta se vaatii vielä parempaa, vielä säännöllisempää suorittamista. Ja siihen pystyy tietenkin vain, jos huolehtii riittävistä vapaapäivistä ja rentouttavista lomista. Ja harrastuksista, joissa työmurheet unohtuu.

Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaimmistanne ja hakeutukaa viisaiden kollegojen seuraan niin osaamista karttuu kuin itsestään.

Epilogi

Luin itsenäisyyspäivän aikaan Oskari Saaren kirjan Aki Hintsa-Voittamisen anatomia. Kannattaa lukea. Sisältö tiivistettynä: Menestys ei tuo hyvinvointia, vaan hyvinvointi tuo menestyksen. Eli nuku riittävästi, syö tasapainoisesti, pidä huolta läheisistä äläkä törpöttele liikaa niin kaikki on mahdollista.

Kirjoittaja Hannu Kemoff on vanhoja autoja rassaava maitoyrittäjä Lapin Tervolasta, ja Maitoyrittäjät ry:n hallituksen jäsen.