Henna Hämäläinen: Ostopalvelusitoumuksella apua arkeen

Henna Hämäläinen: Ostopalvelusitoumuksella apua arkeen

Sanotaan aina, että nuorena jaksaa. Voisin uskaltaa väittää vastaan tai sitten 26-vuotias oli jo liian vanha tuohon kategoriaan.

Keväällä 2021, kun pyykkivuori kasvoi ylitsepääsemättömäksi ja elämä alkoi potkia päähän ihan huolella, aloin miettimään, että onkohan tämä nyt jotain muuta kuin normaalia v*tutusta. Ja olihan se, työuupumus. Sellaisen diagnoosin psykologilta sain ensimmäisen tapaamisemme jälkeen. Siinä vaiheessa se tuntui jotenkin todella oudolta, että miten niin minulla muka voi olla työuupumus?! En oikein uskaltanut sanoa sitä edes kenellekään ääneen, häpeä siitä tuntui siinä hetkessä jotenkin todella suurelta. Ajattelin, että kai tuollaisen uupumus diagnoosin saamiseen pitäisi olla jotenkin vielä enemmän loppu ja rikki. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olinhan minä, vaikkei sitä ehkä ulospäin huomannut.

2017 tehtiin sukupolvenvaihdos, jolloin me aloimme pyörittämään puolisoni kotitilaa. Tuossa vaiheessa kaksi vanhinta lastamme oli 3 ja 1,5-vuotiaat. 2018 huhtikuussa synti kolmas lapsemme ja sinä vuonna alkoi navetan laajennuksen suunnittelu. Ja, koska ihminen haluaa oppia uutta, päätin samana syksynä hakea opiskelemaan agrologiksi Tarvaalaan ja tammikuussa 2019 alkoivatkin monimuoto-opinnot. Laajennusta alettiin tekemään 2019, kesä ja syksy meni jotenkin sellaisessa yliväsymys -tilassa, ettei oikeastaan enää väsyttänyt ollenkaan. Joulukuussa 2019, kun robotti alkoi hoitaa lypsyhommia ja työnkuva navetalla muuttuikin todella erilaiseksi, alkoi tuntua siltä, että tässähän voisi olla aikaa tehdä jotain muutakin. Ja kyllähän sitä sitten tehtiin, kouluhommia entistä enemmän. Siinä sitten suurella innolla tuli hamstrattua miltei kaikki mahdolliset kurssit mitä oli tarjolla. Eikä se sitten muuta tarvinnutkaan. Tehtäviä oli yhtäkkiä niin paljon, että joka ilta lasten nukkumaanmenon jälkeen tein vielä 2–4 tuntia kouluhommia, mikä oli totta kai pois omasta yöunestani. Päivät yritin leikkiä ja touhuta lasten kanssa, koska siinä vaiheessa pienemmät olivat kokonaan vielä kotihoidossa. Ja isännän tehdessä urakointihommia tilan ulkopuolella olivat navettahommat pääosin myös minun hoidettavana. Hullultahan tuo kuulostaa nyt, kun sen ”ääneen sanoo”. Enkä väitä, etteikö joku varmasti olisi tehnyt vieläkin hullumpia. Pisteet heille, joiden pää ja kroppa on sen kaiken kestänyt.

Onneksi apua on tarjolla siinä vaiheessa, kun homma alkaa lähteä lapasesta. Sitä pitää vaan ymmärtää ottaa vastaan. Ja se tulee muistaa, että se mikä toimii toisella ei välttämättä olekaan itselle se sopivin vaihtoehto. Itse aloitin psykologin kanssa tapaamiset ja sitä jatkuikin jonkin aikaa, mutta koin tilanteen olevan siinä pisteessä, että keskustelu ei auta, vaan kaipaan konkreettisia neuvoja. Viime syksynä tutustuin Välitä viljelijästä -hankkeeseen ja huomasin, että heidän kauttaan pystyy hakemaan ostopalvelusitoumuksen henkisen jaksamisen tukemiseen sekä muuhun jaksamista tukevaan asiantuntija apuun. Ajattelin, että ei tässä varmaan enää mitään menetettävääkään ole. Nyt sitä kautta saadun ostopalvelusitoumuksen myötä, olen käynyt kolme kertaa työnohjauksessa. Kaipaamiani konkreettisia neuvoja työn ja arjen yhdistämiseksi ja sujuvoittamiseksi olen todellakin saanut tuon työnohjauksen kautta. Myös armollisempi ajattelu itseäni kohtaan on kasvanut ja pikkuhiljaa alan päästä eroon tavastani ajatella, että ”kaikki pitäisi saada nyt heti valmiiksi”.

Kaiken kaikkiaan tämä hullunmylly on opettanut todella paljon ja olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat jaksaneet auttaa ja kulkea mukana tämän jyrkän alamäen. Mietin pitkään, että kirjoitanko tätä blogitekstiä näin ”henkilökohtaisesta” näkökulmasta. Ajattelin kuitenkin, että ehkä tämän tarinani avulla voin jollain tavoin ravistella sitä uskomusta, että aina pitäisi jaksaa. Ei todellakaan tarvitse ja muistakaa, että uupumukselle ei ole ikärajaa!  

Pidetään lippu korkealla ja ollaan armollisempia itsellemme. Tsemppiä kaikille arjen pyörittämiseen ja tulevaan kasvukauteen.

Kirjoittaja Henna Hämäläinen, Oinasmäen tilan emäntä sekä projektikoordinaattorin sijainen Maitoyrittäjät yhdistyksessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.