Hintakehitys maitomarkkinoilla on syksyn aikana muuttanut suuntaa pitkähkön laskusuhdanteen jälkeen. Teollisuusvoin keskimääräinen hinta on jo yli 5 500 euroa tonni ja rasvattoman maitojauheen 2 600 paikkeilla.

Maidontuotanto Euroopassa sekä muissa viejämaissa, kuten USA:ssa ja Uudessa Seelannissa, on kääntynyt laskuun ja on nyt viime vuotta alhaisemmalla tasolla (pääviejämaiden kokonaistuotanto syyskuussa -0,6 %). Saman aikaan kulutuksen ja viennin puolella on havaittavissa elpymisen merkkejä. Tämä vuosi on ollut siinä mielessä erikoinen, että sekä kysyntä että tarjonta ovat olleet tavallista heikompia.    

Inflaatio on epäilemättä ollut kysyntäpuolen tekijöistä merkittävin. Korkeat hinnat ovat heikentäneet kuluttajien ostovoimaa, mikä on heijastunut myös maitotuotteiden myyntiin. Varsinkin premium- ja luomutuotteiden menekki on kärsinyt. Vaikka inflaatio on vuoden mittaan laskenut, vaikuttaa se edelleen merkittävästi ruokakorin sisältöön. Monissa Euroopan maissa maitotuotteiden kulutus on kuitenkin viime kuukausien aikana tasaantunut.

Maitotuotteiden maailmanlaajuinen tuonti lisääntyy keskimäärin parilla prosentilla vuodessa. Vuosi 2022 oli poikkeus, jolloin nähtiin ensimmäinen maailmankaupan supistuminen kahteen vuosikymmeneen, johtuen pääosin Kiinasta. Globaali kysyntä on tänä vuonna taas kasvanut, vaikka Kiinan tuonti on edelleen verrattain heikkoa ja Kaakkois-Aasian kulutus on koronan jälkimainingeissa ja inflaation myötä pudonnut. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maat, ennen kaikkea Algeria ja Saudi-Arabia, ovat sen sijaan olleet aktiivisia ostajamaita. Sekä maailmankauppa että EU:n vienti ovat kaikkien suurten tuoteryhmien (jauheet, juustot ja voit) osalta nousussa. Suomen vienti on tosin pienenevän tuotannon myötä takkuillut.

Tiivistäen voidaan sanoa, että maitotuotteiden kysyntä voi hyvin. Kasvispohjaiset tuotteet, kuten kaurajuomat, ovat osittain pienentäneet maidon ja maitojuomien myyntiä länsimaissa, mutta kokonaiskuvassa niiden merkitys on aika rajallinen. Lähivuosina kulutus tulee lisääntymään etenkin maissa, joissa talouskasvu on voimakasta ja maitotuotteiden kulutus vielä verrattain alhaista. Myös väestönkasvu lisää kulutusta, muttei enää ole niin merkittävä tekijä. Dynaamisin markkina-alue on Kaakkois-Aasia, jolle ominaista on heikko omavaraisuusaste. Jos mukaan lasketaan Kiina, Japani ja Etelä-Korea, on Aasian vientimarkkinoiden osuus maailmanmarkkinoista jo nyt noin puolet.  

Avainkysymys kysynnän edelleen kasvaessa on, pysyykö maidontuotanto perässä ja tarkoittaako mahdollinen niukkuus pysyvästi korkeampia tuottajahintoja. Viime vuonna maailman kokonaistuotanto lisääntyi vähemmän kuin koskaan aikaisemmin (+0,8%) ja kasvu on myös 2023 ollut hyvin maltillista. Ainakin Euroopan länsiosissa tulevat maitomäärät varmasti ympäristöpaineiden ja rakennemuutosten myötä vähenemään. Myös Uudessa-Seelannissa tuotantoa rajoitetaan ympäristötoimin, ja yhdessä EU ja Uusi-Seelanti kattavat yli puolet maailman viennistä.  

Poliittisia epävarmuustekijöitä ja muita haasteita riittää. Tuotantokustannukset ovat korkeat, eikä hintojen volatiliteetti ole lievenemässä. Ensi kesän EU-vaalien jälkeen nähdään, jatkuuko nykyisen komission vihreän kehityksen ohjelma samanlaisena, mutta ympäristö- ja ilmastopolitiikan höllentäminen vaikuttaa joka tapauksessa epätodennäköiseltä. Vastuullisuuden merkitys kasvaa entisestään. Tämän pitäisi olla Suomen maitosektorille kilpailuvaltti.