Mähönen Maaningalta bloggaa: Mitä tänään syötäisiin?

Mitä tänään syötäisiin?

Tämä hyvin arkinen kysymys esiintyy puheessa lähes joka päivä, mitä tänään syödään? Jos kysytään minun mieheltäni, niin vastaus on yleensä pottua ja lihhaa, hyvin tavallista ruokaa. Vaikka meillä kotona sujuvasti syödään sushit ja muut kansainväliset herkut, niin toiveissa on usein sitä perinteistä kotiruokaa.

Jos aletaan mutustelemaan vähän tarkemmin tuota otsikon fraasia, niin eipäs se enää niin yksinkertaista olekaan. Mitä tänään syödään, ei tarkoita vain ruokalajia, vaan millaista ruokaa halutaan syödä. Kaikilla on jotain vaatimuksia ruuan suhteen ja ne eroavat joskus hyvinkin paljon toisistaan. Tai vaatimukset on lähes mahdoton toteuttaa. Syöminen ei ole mikään vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta, vaan se on välttämättömyys. Meidän täytyy syödä, jotta pysymme hengissä. Yksinkertaista, vai mitä? Tai sitten ei.

No, mikä sitten on hyväksyttävää ruokaa? Mitä halutaan syödä? Ruoan pitää täyttää paljon kriteereitä: Pitää olla terveellistä, eettistä, ympäristöystävällistä, maukasta, ravinteikasta, halpaa ja muutenkin koko maapallon huomioon ottava energian lähde. No, mikä ruoka on tuollaista? Välillä tuntuu, että ei mikään. Tai ehkä vesi, jos se saa virrata vapaasti lähteestä tyydyttämään janoamme. Jos alamme miettiä tarkemmin, niin jokaisessa ruuassa on jotain ongelmia jossain osa-alueessa.

No, entäs kasvisruoka? Sen pitäisi ilmeisesti pelastaa ihmiskunta, mutta entä jos viljelyssä käytetään kemiallisia lannoitteita, jotka valmistetaan fossiilisia luonnonvaroja hyödyntäen, silloin kiihdytetään ilmastonmuutosta? No, tietysti luomuna! Mutta hetkonen, sitten usein käytetään eläintenlantaa lannoitteena, jolloin tuetaan kotieläintaloutta ja sehän on tietysti paha, koska kotieläintalous pilaa ilmaston, vesistöt, maaperän ja unohdinko vielä jonkun? Ja yhä menee hankalammaksi, jos viljely tapahtuu eroosioherkillä mailla, niin sitten pilataan aina joku vesistö (yleensä Itämeri) yksivuotisten viljelyiden ravinnevalumilla, koska maa täytyy muokata joka vuosi ja jättää ilman kasvipeitettä talveksi.

Nythän on ollut artikkeleita laboratoriossa valmistettavasta ruuasta. Siis ajatelkaa, lähes pelkästään ilmasta valmistettua ruokaa! Tämän täytyy olla eettistä, ympäristöystävällistä ja terveellistä, koska sehän on ihan räätälöity labrassa! Mutta tämä ilmeisesti ei ole ainakaan vielä kovin halpaa, 250 000 euroa maksoi ensimmäisen keinolihapihvin tuottaminen. Ja entä se tuotantoon tarvittava energia? Aurinkosähkö ei taida pohjoisessa olla vaihtoehto ympärivuoden, ydinenergia on pahasta, koska Tsernobyl ja ydinjätteen loppusijoitus. Turvetta ei voi nostaa, koska vesistöt pilaantuvat ja tulee hiilipäästöjä. Metsää ei voi hakata, koska pilataan luonnon monimuotoisuus, hakkuuaukot ovat rumia ja tuhotaan hiilinieluja. Tuulivoima? No ei sekään, koska myllyt on rumia, tuhoavat maisemia ja aiheuttavat kuulemma jotain ääntä joka sairastuttaa jne. Kivihiilen ongelmista ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita… Kryptoniitti? Eikun sehän olikin Supermies-sarjakuvissa eikä totta.

Viimeisenä tämä pääpahis eli eläinten kasvatukseen perustuva ruuantuotanto. Jos on uskominen kaikkea mitä mediassa kirjoitetaan, somessa tiedetään ja kylillä puhutaan, niin se tuhoaa ilmaston, maaperän, ympäristön, vesistöt (taas se Itämeri) ja ihmisten terveyden. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä sitten 50-luvun, jolloin on laitumella lehmisavujen kanssa käsin lypsetty kyyttöjä.

Vai onko se sittenkään ihan noin? Olisiko sittenkin mahdollista, että suomalainen nurmeen ja hyvään viljelykiertoon perustuva eläintuotanto olisikin ihan järkevä vaihtoehto? Ei ole tietenkään tarkoituksen mukaista lakaista kotieläintalouden ongelmia maton alle, mutta ne pitää saada varsinkin Suomen osalta oikeisiin mittasuhteisiin. Suuriin feedlotteihin, yksivuotiseen maissin sekä soijan tuotantoon ja sademetsien kaatamiseen perustuva nautakarjatalous ei tietenkään ole millään muotoa kestävää ja järkevää tuotantoa, mutta meillä täällä pohjolassa on äärettömän hyvä vaihtoehto sille! Ajatelkaa, miten hieno asia on nurmi! Monivuotinen kasvi, joka ehkäisee eroosiota, sitoo hiiltä sekä ravinteita tehokkaasti ja tarjoaa vielä pääravinnon suomalaisille märehtijöille. Sitä vaan toivoisi, että muutkin kuin me suomalaiset viljelijät ymmärtäisivät tämän aliarvostettuun kasviin pohjautuvan tuotannon hienouden! Nauta syö nurmea, jota ihminen ei pysty syömään ja siinä samalla se heinämassa jalostuu hienoiksi tuotteiksi, maidoksi ja lihaksi. Niitä me voimme syödä. Ihminen tarvitsee tietyn kalorimäärän pysyäkseen hengissä, on aivan eri asia syödä kilo kurkkua kuin kilo lihaa. Pitäisikö ruuantuotannon laskelmissa alkaa lisänä käyttää yksiköitä kaloria/ha? Tai kaloria/kg? Silloin monet nykyiset ilmastonmuutoslaskelmat voisivat olla aika eri näköisiä ja suomalainen nautatalous voisi jopa saada synninpäästön ja siunauksen.

Seuraavan kerran kun kuulen kysymyksen, mitä tänään syötäisiin, niin voisin muotoilla vastaukseni vaikka näin: Tänään syömme monivuotiseen viljelykiertoon ja hiilen sidontaan perustuvan tuotannon grass fed- naudan lihapullia, lisukkeena viljelykierrossa olevaa matalajuurista perunaa ja juomana grass fed & soija-vapaata maitoa. Eikö kuulostakin heti erilaiselta, kuin suomalaiset lihapullat perunamuussin ja maidon kanssa, vaikka kyseessä on täysin sama ruoka?

Niin, että mitäs tänään syötäisiin? Helppo kysymys vai mitä.

Kirjoittaja Hanna-Maria Mähönen on kokkaava perheenäiti ja maitoyrittäjä Maaningalta sekä Maitoyrittäjät ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.