Lippu liehumaan!

Lippu liehumaan!

Kesäkuussa 2018 maatalousministeri ja pääministeri antoivat vuorineuvos Reijo Karhiselle tehtävän etsiä keinoja, jolla saataisiin parannettua Suomalaisen maatalouden kannattavuutta. Helmikuun alussa 2019 julkaistiin raportti, johon oli koottu selvitystyön aikana esiin tulleet havainnot ja ehdotukset. Raportissa oli otettu kantaa useisiin maatalouden kannattavuuteen liittyviin aiheisiin sekä tehty konkreettisia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.

Raporttia lukiessani teki mieli lähes kiljua riemusta huomatessani, miten raportissa otettiin kantaa maatalousalan omaan viestintään ja siitä syntyvään mielikuvaan koko alasta. ”Maataloutta brändinä rasittaa yleinen mielikuva valittavasta elinkeinosta, mikä kumpuaa alan viestinnän sävystä. Tästä on päästävä eroon. Tavoitteena tulee olla mielikuva menestyvästä tulevaisuuden elinkeinosta, josta koko kansakunta voi olla ylpeä” (Karhinen, 2019, s. 24).

Allekirjoitan jokaisen sanan tuosta lauseesta! Ensimmäinen askel, mikä meidän täytyy ottaa, kun alamme hiomaan alamme brändiä, on saada oma ammattiylpeys takaisin. Maatalousalan on päästävä eroon turhasta nöyristelystä ja vaatimattomuudesta. Me suomalaiset ruuantuottajat olemme oikeasti maailman huipulla, kun puhutaan puhtaasta, eettisesti ja kestävällä tavalla tuotetusta ruuasta. Meidän itsemme täytyy tiedostaa tuo fakta, jotta voimme kertoa sen myös muille. Kun kerran olemme alamme huipulla, niin miksi meidän on niin hankala uskoa ja luottaa, että maatalous on tulevaisuuden ala, jossa on paljon mahdollisuuksia? Se fakta, että ihmisten täytyy syödä myös jatkossakin ei ole muuttunut, joten mielestäni voi tehdä turvallisesti johtopäätöksen, että meitä ruuantuottajia tarvitaan myös tulevaisuudessakin.

Entä millaisena haluamme kansakunnan näkevän Suomalaisen maatalousalan? Onko se Kekkosen toista tulemista ja aikaa ennen EU:ta haikailevana ammattikuntana vai innovatiivisena, nykyaikaisena ja menestyvänä elinkeinona? Itse haluan kallistua tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Me itse voimme vaikuttaa alastamme syntyvään mielikuvaan suuresti, ei ole yhdentekevää, miten esimerkiksi kommentoimme alaamme koskevia uutisia sosiaalisessa mediassa. Jos koko ajan korostetaan vain maatalouden heikkouksia, niin vahvuudet jäävät täysin ilman huomiota. Heikolla hetkelläkin pitäisi pystyä korostamaan alamme hyviä puolia. Kyllä, välillä on haastavampia aikoja, mutta paikalleen jääminen ja valittaminen ei vie asioita eteenpäin. Jätetään märehtiminen lehmille ja pyritään itse olemaan aktiivisia maatalouden edelläkävijöitä.

Raportin julkaisutilaisuudessa Reijo Karhinen ehdotti omaa liputuspäivää suomalaisille ruuantuottajille. Tästäkin ehdotuksesta on jo tullut negatiivisia kommentteja ja ehdotettu lipun laittoa puolitankoon. Tämä on juuri se ajatusmalli, mistä meidän on päästävä eroon! Kun meille ehdotetaan omaa liputuspäivää, niin puolitankoajattelun sijaan me itse ehdotamme, että voisiko olla oma liputus kylvöille ja sadonkorjuulle? Yksinkertaisesti sen takia, että me ansaitsemme sen!

Hanna Mähönen, Maaninka

Vastaa

Your email address will not be published.