Osallistuimme puolisoni kanssa European Dairy Farmersin kongressiin, joka järjestettiin tänä vuonna Irlannissa. Tämä oli meille toinen kongressi ja jo heti ensimmäiseen kongressiin osallistuttuamme (Tanskan Koldingissa v. 2019) päätimme, että kongressin yhteydessä on hyvä pitää pieni kesäloma, kun kerran ulkomaille asti lähtee.

Meidän reissu alkoi juhannuksen jälkeen sunnuntaina, kun ajoimme Helsinki – Vantaan lentokentälle, josta lento lähti iltapäivällä Dubliniin. Isäntä halusi testata pitääkö väittämä ”Guinnes doesn´t travel well” paikkansa, joten lentokentällä kävimme Oak Barrel- pubissa juomassa tuopilliset Guinnesia.

Ensimmäisen yön ja päivän vietimme Dublinissa kiertäen muutamia paikallisia nähtävyyksiä. Sieltä matkustimme iltapäivällä junalla Corkin kaupunkiin, jossa kongressi järjestettiin.

Heti tiistaiaamuna oli mukava tavata hotellin aamupalalla tuttuja kollegoita edellisestä kongressista. Varsinainen kongressi alkoi päivällä, jolloin oli luentoja mm. Irlannin maidontuotannosta ja sen kehityksestä sekä yrittäjien mielenterveydestä ja avoimen keskustelun tärkeydestä sen suhteen. Päivän päätteeksi illallisen yhteydessä oli ohjelmassa verkostoitumista kollegoiden kanssa, irlantilaisen livemusiikin soidessa taustalla.

Keskiviikko alkoi Steffi Wille-Sonkin luennolla kaikkien EDF- tilojen tuloksista. Oliko pidempään CoP- laskennassa mukana olleet tilat pystyneet tuotantoaan tehostamalla vastaamaan nousseisiin tuotantokustannuksiin ja muuttuneisiin tuotantovaatimuksiin? Minkälaisia vaihtoehtoja tiloilla on strategioiden suhteen, mitkä strategiat toimivat parhaiten eli miten pääsee parhaimpiin yrittäjävoittoihin? Viimeisen kysymyksen osalta vastaus on melko selkeä; kun tulopuoleen ei ihan älyttömästi pystytä vaikuttamaan tällä alalla, tällöin on keskityttävä kustannuksiin.

Aamun luentojen jälkeen oli ohjelmassa työpajat, joista ensimmäisessä saimme paperilla meidän ja muiden samaan työpajaan osallistuneiden noin kymmenen tilan tunnusluvut vertailtavaksi. Yrittäjät jaettiin vielä pienempiin keskusteluryhmiin ja tällä kertaa pääsimme syventymään vertailussa olleisiin tunnuslukuihin tanskalaisen ja ranskalaisen yrittäjän kanssa. Työpajan lopuksi keskusteluista laitettiin joka ryhmän osalta pari tärkeintä pointtia ylös, jotka jaettiin kaikkien työpajassa olleiden kesken.

Työpajojen jälkeen alkoivat tilavierailut, joihin lähtiessä saimme jälleen oman tilan tunnusluvut vertailtavaksi vierailukohteena olleiden tilojen tunnuslukujen kanssa. Kaikki kongressiin osallistuneet pääsivät vierailemaan yhteensä viidellä tilalla; keskiviikkona ja torstaina oli kaksi tilavierailua kumpanakin päivänä sekä keskiviikkona illalla farm dinner, eli illallinen järjestettiin yhdellä vierailutiloista.

Irlantilaisilla maitotiloilla tuotanto perustuu hyvin pitkälti laiduntamiseen. Suurimmalla osalla tiloista kaikki lehmät ovat ummessa joulu-tammikuun ajan, jonka jälkeen alkaa n. 3 viikkoa kestävä poikimasesonki. Säilörehua lehmät saavat pääsääntöisesti vain loppusyksystä ja talvella, eli lypsykauden lopussa, umpikaudella sekä lypsykauden alkuvaiheen aikana, jolloin nurmi ei kasva. Maalis-huhtikuussa kasvukausi lähtee voimakkaasti käyntiin, jolloin lehmien lisäruokinta hoidetaan pääsääntöisesti lypsyasemalla väkirehun muodossa. Laidunkierto on hyvin tehokasta ja siitä meidän tulisi Suomessakin ottaa oppia, paikallisiin olosuhteisiin soveltaen. Yhdellä vierailutiloista maitoa tuotettiin myös talvella, noin kolmannes lehmistä poiki syys-tammikuun aikana. Kyseinen tila sai talvella tuotetusta maidosta parempaa hintaa ja lisäksi siellä oli korkeampi keskituotos kuin muilla vierailutiloilla.

Torstaiaamu alkoi EDF:n vuosikokouksella, jonka jälkeen oli pari luentoa. Tilavierailujen jälkeen oli kongressin päättävä gaala- illallinen, jossa viimeistään oli kaikkien ”pakko” verkostoitua uusien tuttavuuksien kanssa. Illallispöytiin oli jaettu eri maiden lippuja ja yleensä yhdessä pöydässä ei ollut kahta saman maan lippua.

Kongressin päätyttyä meillä oli vielä reilu vuorokausi aikaa tutustua Irlantiin, joten päätimme hakea jännitystä elämään vuokraamalla auton ja vierailla mm. Moherin kallioilla.

Vaikka CoP- tietojen kerääminen keväisin on melkoinen rutistus, niin kyllä se antaa paljon enemmän kuin ottaa. Lukujen vertailu niin Suomessa pienryhmän kesken kuin myös kongressin työpajoissa eurooppalaisten kollegoiden kanssa tuo oman mukavan lisämausteensa tähän ammattiin. Kongressista on muodostunut meille kesän kohokohta, jossa on ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään ja kuulemaan kollegoiden työtapoja ja saada uusia tuttavia eri maista.

Lopuksi vielä vastaus otsikon kysymykseen: meidän perheen kulinaristin mukaan Guinnes maistuu samalta joka paikassa. Irlantilaisen pubin tunnelma on se juttu, mikä ei matkusta. Sen voi kokea vain Irlannissa.

Mukavaa alkusyksyä ja suotuisia sadonkorjuu kelejä toivottaen,

Hanna Nivala, Kukkulan Tila