European Dairy Farmers, tuttavallisemmin EDF, on eurooppalaisten maidontuottajien verkosto toimintaansa kehittäville tiloille. Kuten Maitoyrittäjät ry: täkin, myös EDF:ää ohjaavat itse maitotilalliset. Kerhon jäsenenä on n. 400 maidontuottajaa yli 20 maasta. Toiminnan ytimenä on tuotantokustannusvertailu yli rajojen. Sen lisäksi, että jäsentilat sparraavat toisiaan kansallisesti, järjestetään kansainvälinen EDF kongressi vuosittain. Kongressissa päästään tutustumaan järjestäjämaan maidontuotantoon ja kulttuuriin tarkemmin. Yhteisissä luennoissa, monipuolisissa työpajoissa ja mielenkiintoisissa tilavierailuissa kaikissa seurataan tuotantokustannuslaskelmien punaista lankaa. Pelkkiä lukuja tulkkaamalla on vaikea määrittää kokonaista tilannekuvaa. Se on nähtävä ja selvitettävä paikan päällä – yrittäjiltä.

Tänä vuonna kongressi järjestettiin Portugalin luoteisosassa, Póvoa de Varzimissa, tunnin metromatkan päässä Portosta pohjoiseen. Kongressissa kokoontui yli 350 osallistujaa yli 23 maasta. 80 % osallistujista olivat maidontuottajia ja loput yhteistyökumppaneita. Yhteisillä luennoilla kuultiin asiantuntijoita ja yrittäjiä, jotka kertoivat portugalilaisen maidontuotannon erityispiirteistä. Maidontuotanto jaettiin karkeasti kolmeen eri maantieteelliseen alueeseen: Etelä-Portugal, jossa tiloja on harvemmassa ja yksiköt suurempia. Saariryhmä Azorit, jossa on reilut 2000 maitotilaa, ruokinta perustuu laidunnukseen ja siellä tuotetaan noin 30 % koko Portugalin maidosta. Viimeisenä Luoteis-Portugali, intensiivisen maidontuotannon alue, jossa on erityisen hyvä ilmasto ja maaperä maidontuotantoa ajatellen, mutta pellon saatavuus erittäin hankalaa.

Koska vierailumme kohdistui jälkimmäisenä mainittuun, tässä muutama poiminta alueen maidontuotannon erityispiirteistä:

Tilojen sijainti: Maitotilat sijaitsivat kylissä. Ei kylien reunamilla, vaan kirjaimellisesti kylissä. Aamunavetan jälkeen ehti hyvin kirkkoon, koska se saattoi olla 50 metrin päässä navetan ovelta. Maissipellot näyttivät, kuin olisivat talojen puutarhoissa.

Pelto: Kahdeksalla vierailutilalla oli lypsäviä keskimäärin 198 ja peltoa viljelyksessä 44 hehtaaria. Tuotannon laajentaminen oli hankalaa, ellei mahdotonta pellon saatavuuden vuoksi. Pellot olivat kooltaan pieniä, saattoivat olla kaukana toisistaan ja lohkojen yhdistäminen ei käynyt laatuun. Viereinen lohko oli joko naapurin, tai välissä oli kiviaita, jota ei kulttuurisyistä saanut purkaa.

Pellon käyttö: Maissi kylvetään huhti-toukokuussa, korjataan syys-marraskuussa ja perään kylvetään nurmi. Tuolla seudulla talvet ovat kovin sateisia, joten nurmesta pystytään tekemään yksi tai kaksi satoa ja laatu jää usein huonoksi. Kaikkien vierailutilojen pelloilla ei sinimailanen menestynyt, mutta niillä, joilla menestyi, siitä tehtiin 7–8 satoa.

Lannoitus ja lannan varastointi: Portugal on maatalousmyönteinen maa, ja he haluavat olla omavaraisia. Maassa ei ole rajoituksia lannoitusmääriin. Maissille ajetaan 200 tn / ha lietettä ja nurmelle lisää. Koska tilat sijaitsevat kylissä ja vähäiselle peltohehtaareille ei haluta rakentaa lietealtaita, liete varastoidaan navetan alla. Lietekuilut muistuttivat maanalaisia parkkihalleja.

Koneistus: Saimme kuulla jo yhteisissä alustuksissa, että portugalilaiset tykkäävät koneistaan. Tämän huomasimme myös vierailutiloilla. Konekantaa oli huomattava määrä peltohehtaareihin nähden. Tämä, ja suuri ostorehun tarve nostavat tilojen ruokintakustannuksia.

Kaikkiaan kongressi oli erittäin mielenkiintoinen ja keskustelut eri maiden tuottajien ja asiantuntijoiden kanssa antoisia. Uuden maan tuotantoon tutustuminen aina muistuttaa, että jokaisessa paikassa on heikkoutensa ja vahvuutensa, ja että aina voi oppia tai oivaltaa jotain uutta – vaikka sen, että haasteista huolimatta ne omat nurkat ovatkin aika sopiva paikka tuottaa maailman parasta maitoa!

Heidi Fontell, Maitoyrittäjät ry:n projektikoordinaattori