Hyvät maitoyrittäjät,
Kulunut vuosi jää meille mieleen erityisenä. Lähes vuosi sitten vieraillessani puheenjohtajanne Juha Kantoniemen tilalla emme voineet aavistaa, miten arkielämämme tulisi mullistumaan vain muutaman viikon kuluttua. Niin pieni virus, mutta niin suuret vaikutukset. Onneksi nyt on jo näkyvissä valoa tunnelin päässä ja rokote on tulossa markkinoille.
Maaliskuun alussa tilanne alkoi heikentymään Euroopassa, etätyömääräykset astuivat voimaan ja CAP neuvottelut olivat kiivaimmassa vaiheessa niin uudistuksen kuin siirtymäkauden osalta. Voin kuitenkin kehua, kuinka vaivattomasti usein jäykkänäkin tunnettu instituutio siirtyi etätöihin. Neuvottelut jatkuivat tiiviinä etäyhteyksin ja uuteen normiin totuttelu alkoi. Huolimatta pandemiasta maatalouspolitiikan uudistusta on viety määrätietoisesti eteenpäin.
Maataloussektorilla ensimmäinen muutos on tammikuussa voimaan astuva siirtymäkauden lainsäädäntö, jonka pääneuvottelijana eli raportoijana toimin parlamentissa. Edessä on kahden vuoden siirtymäkausi, koska kerran seitsemässä vuodessa tehtävä uuden ohjelmakauden rakentaminen viivästyi mm. Brexitin ja venyneiden budjettipäätösten takia, ja toki maatalouspolitiikankin monimutkaisuuksien vuoksi. Kahden vuoden siirtymä on tarpeen, koska viljelijöillä ja hallinnolla on oltava juridinen varmuus tulevasta, aikaa varautua tulevaan ohjelmakauteen sekä päätöksentekijöillä aika muovata reformi huolella loppuun.
Siirtymäkauden neuvottelujen lähtökohtana oli jatkaa nykysäännöin. Maaseudun kehittämisohjelmat jatkuvat automaattisesti kaksi vuotta. Jäsenmaiden on lisäksi mahdollista tehdä uusia sitoumuksia ohjelman sisällä yhdestä viiteen vuotta sillä ehdolla, että ympäristökunnianhimosta ei luisteta. Näitä sitoumuksia voi tehdä niin ympäristöohjelmien, luomun kuin eläinten hyvinvoinnin osalta. Onnistuimme palauttamaan komission lopetettavaksi ehdottamat tärkeät kansalliset tuet, Etelä-Suomen kansallinen tuki mukaan lukien. Siirtymäsäännöissä on myös lisäjoustoa riskinhallintavälineiden käyttöön ja valtiontukisääntöihin, joilla voidaan reagoida koronan aiheuttamaan shokkiin.
Neuvottelujen loppumetreillä lainsäädäntöön yhdistettiin koronaelvytysvarat, jotka saadaan käyttöön jo vuonna 2021. Elvytyksen painotus tulee olemaan ilmasto- ja ympäristötoimissa (37 %) sekä investoinneissa kestävään ja digitaaliseen maatalouteen ja nuoriin viljelijöihin (55 %). Komission suunnitelma oli elvyttää vasta vuodesta 2022 alkaen, mutta onneksi saimme tähän muutoksen, sillä korona runtelee koko ruokasektoria juuri nyt. Tästä paketista on Suomelle tulossa noin 200 miljoonaa euroa. Valoa tuo myös se, että monivuotinen rahoituspaketissa vuosille 2021-2027 Suomen maatalousrahoitus nousee 6 %.
Siirtymäkausi tällaisenaan on uudenlainen ponnistus verrattuna edellisiin ohjelmakauden vaihdoksiin. Tulevasta maatalouspolitiikasta ei ole vielä selkeää kuvaa. Yli kahden vuoden neuvottelujen jälkeen parlamentti sai vihdoin kantansa kasaan lokakuussa. Äänestimme vuonna 2023 alkavasta paketista neljä päivää ja pöydällä oli yli 1500 muutosehdotusta. Siirtymäkauden paketti hyväksyttiin parlamentissa 16.12.2020 luvuin 694 puolesta, 19 vastaan.
Olen tyytyväinen siitä, että neuvotteluissa suurten poliittisten ryhmien välillä löydettiin sopu maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimissa. Parlamentti asetti kovia tavoitteita; suorien tukien ekojärjestelmille 30% pakollinen korvamerkintä, II pilariin ilmastotoimenpiteille 35 prosentin tavoite sekä vaatimus tulevien investointien 30 prosentin osuudelle ilmastoon ja ympäristöön. Neuvoston vastikään hyväksytty kanta asettaa samankaltaisia tavoitteita, mutta hieman maltillisemmin. Kukaan ei voi myöskään väittää, että otamme ilmasto- ja ympäristökysymyksissä takapakkia, sillä uudistus on menossa jopa komission ehdotusta vihreämpään suuntaan.
Parlamentin kompromissi voisi olla joustavampi, mutta sen avulla voimme turvata maataloustuotannon Suomessa myös tulevaisuudessa. Suomelle tärkeät luonnonhaittakorvaus sekä erityispoikkeus muita maita korkeammalle tuotantoon sidotulle tuelle jatkuvat. Parlamentin kanta tuo helpotusta viljelijöitä rasittaneisiin nautojen korvamerkintöjen valvontaan, kun tahattomasti puuttuva korvamerkki ei aiheuttaisi sanktioita peltotukiin. Turvepeltojen suojelun sijaan viljely turvepelloilla voi jatkua, kunhan pelto pidetään ympäristön kannalta kunnossa. Saimme paremman kirjauksen myös paljaan maan kieltoon siten, että syyskynnöt onnistuvat entiseen tapaan.
Seuraava askel uudistuksen valmistelussa on kolmikantaneuvottelut, jotka ovat pyörähtäneet käyntiin neuvoston, komission ja parlamentin välillä. Tarkoitus on saada paketti neuvoteltua ensi kesään mennessä, jotta jäsenmaille jää vuosi kansallisen strategia suunnitelman tekoon ja komissiolle 6 kuukautta sen hyväksyntään. Tämä on myös viljelijän oikeusturvan kannalta erityisen tärkeää, sillä päätökset investoinneista ja tuotantopanoksista tehdään hyvissä ajoin ja silloin on tärkeää tietää mitä tuleman pitää.
Maitosektorille siirtymäkausi ja tuleva uudistus antavat vakaat toimintaedellytykset, mutta etuja on edelleen valvottavana. Komission koko ruokaketjua uudistava pellolta pöytään strategia asettaa tavoitteita mm. lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja antibioottien käytön vähentämiseksi. Se ei huomioi tarpeeksi sitä, että Suomessa olemme näissä toimissa jo edelläkävijöitä. Tuleva säännöstö pitääkin muodostaa sellaiseksi, että edelläkävijöitä kannustetaan ja palkitaan, ei rangaista.
Huolestuttava piirre on myös toksinen keskustelu maataloudesta Suomessa, missä Euroopan laadukkainta ruokaa tuottavia viljelijöitä syyllistetään vailla perusteita. Meidän kaikkien on nyt pidettävä ääntä siitä, että esimerkiksi nauta- ja maitosektorilla olemme kestävyydessä maailman kärkeä nurmipohjaisen tuotantotapamme, runsaiden vesivarojemme ja laajojen pinta-alojemme ansiosta. Oikein viritettynä uudesta CAP:ista voi saada kannustimia juuri nurmipohjaiseen viljelyyn, joka olisi meille suomalaisille etu.
Vastaa